IRC-Galleria

Näin ihan tajuttomia painajaisia. Unessa kaikki tutut ja tuntemattomat ajoivat kolareita. Koko ajan. Ja minä näin kaiken: päät meni murskaksi, suista lensi kaaressa verta ja irronneet raajat lensivät ilmojen halki. Miellyttävää. Olin aikamoisessa paniikissa, sillä niinkuin unet yleensä, tämäkin tuntui hyyyyyyyvin todelliselta. Sitten heräsin, luojan kiitos, ja todistelin itselleni hetken aikaa, että kaikki on hyvin ja se oli vain unta.

Sain sitten uudelleen unen päästä kiinni, tällä kertaa vain nähdäkseni kauhean tappounen. Se oli tavallaan niinkuin elokuva, jossa olin mukana. Siinä oli kaksi Oscar-näyttelijää mukana, tuntemattomia molemmat, mutta unessa ne olivat suunnilleen maailman parhaimpia näyttelijöitä. Taisin itsekin olla joku näyttelijä. Nää kaks muuta näyttelijää olivat olleet pariskunta joskus aikoinaan ja nyt heidän välinsä olivat tulehtuneet. Se nainen oli jotenkin seonnut ja se yritti tappaa meitä muita koko ajan. Me oltiin jossain mökillä välillä ja pelkäsin niin paljon. Sitten me sovittiin sen miehen kanssa, että työnnetään se nainen autossa järveen. Yhtäkkiä se nainen olikin siellä järvenpohjassa auton sisässä, vaikka en minä sitä ollut ihan oikeesti sinne aikonut edes työntää! Se mies siis teki sen koko hommelin multa salassa. Sit me alettiin peitellä tätä koko juttua ja ja ja! Se oli niin sekoa. Ja niin pelottavaa. En mene enää ikinä nukkumaan.

Tunnelmallisiksi tarkoitetut pihavalot ärsyttävät monia. Ympärivuotisesti vilkkuva valosaaste voi Suomen ympäristökeskuksen tutkijan mukaan vaarantaa jopa terveyden.
"Ihmiset turtuvat siihen, ettei pimeyttä enää näe. Tulee terveydellisiä haittoja, kun elimistö ei saa riittävästi pimeyttä", tutkija Jari Lyytimäki sanoo. (Helsingin Sanomat 27.03.2008)

WTF??????

Lyytimäki on tyytyväinen, että suostuimpia ovat vähiten räikeät valot. "Pahimpia ovat vilkkuvat kirjavat valonauhat. Kauheita."

Relaa hei vähä, dude.

Tuli Viliä ikävä ♥

VILIIIIIII, tuu tänne ♥

"Mutta rakas, rakkain, rakkaimpani
Me kyllä pärjätään
Kun vain elämän juoksuhaudassa
Saan sun syliisi painaa pään
Kuin kypärään
Kun meitä jyrätään"

Mää en saa mitään tehtyä yksin, enkä yhdessä.

En kotona, enkä kirjastossa (en tosin oo koskaan kokeillutkaan, mut näin epäilen vahvasti asian laidan olevan).

En saa tehtyä mitään Suomessa, enkä missään muussakaan maassa. Tämä on empiirisesti todistettu.

En saa tehtyä mitään yöllä, enkä päivällä. En aamulla, enkä illalla. En kello 08.00, enkä kello 13.15, enkä myöskään 15.49.

En saa tehtyä mitään, vaikka haluaisin tai vaikka en haluaisikaan. En saa mitään tehtyä, vaikka pakottaisin itseni lukemaan kirjoista sanoja, jotka eivät muodosta minun päässäni minkäänlaista järjellistä kokonaisuutta.

Kill me.

Tack Lisa Ekdahl.

Thank you for making my day.

"Högt uppe bland träden där fåglarna bo
Önskar jag sitta i lugn och ro
Ingen skulle veta var jag fanns
Ingen skulle fråga var jag var någonstans

Jag ville jag kunde få sitta i träd
och luta mitt huvud in mot barken
Jag ville jag kunde få tro en enda dag
Att jag aldrig mer behövde gå på marken

Namnen du gav mig har jag inte kvar
Vem gav dig rätten att säga hur jag var
Som om du visste mer än jag vet
Om mig, mitt och min belägenhet

Du får förlåta du får förstå
Du får försöka ta in nu
Att jag regerar här i min sfär
Du kan inte kalla mig för din nu

Jag ville, jag kunde få sitta i en ek
Jag ville, jag kunde få glömma hur allt svek mig Allt utom rösten, allt utom min tro Nu vill jag bara sitta här där fåglarna bo Allt det du gett mig vill jag dra isär Allt det du söndrat vill jag vårda här Klättrar jag uppåt mot himlens höjd Hör jag inte när du är missnöjd Jag ser att du talar om jag tittar ner Men hör inte längre vad du vill mig Din mun kanske rör sig men vad rör det mig Jag hör inte vad du säger till mig

Så glöm vem jag var för jag finns inte mer Jag kan men jag vill aldrig mer klättra ner Låt mig bara vara, låt mig tiga still Jag kan ändå aldrig bli som du vill

Om någon ser mig sitta i mitt träd
och ropar, kom ner på jorden
Så ska jag svara som fåglarna gör
Med en sång befriad från orden

Jag säger la, la…

Högt uppe bland träden där fåglarna bo
Önskar jag sitta i lugn och ro
Uppe bland träden i hemlighet
Återupprättas min värdighet
Högt uppe bland träden där fåglarna bo
Får allting vila får allting bero

Jag säger la, la…"

Joudun lähteä Lestiltä tänään. Äsken makasin pikkusiskon huoneen lattialla patjalla peiton alla ja toivoin voivani jäädä sinne ikuisiksi ajoiksi. Eilen kävin Viltsun kanssa järvenjäällä ja ajattelin, että tässä se nyt on - Lestijärvi. Minun silmieni edessä ja jalkojeni alla. Olisin halunnut kasvattaa pyrstön, kairata avannon ja pulahtaa järvenneidoksi haukien valtakuntaan.

Muistot <3

Mitä mää olisin ilman muistoja? En Pauliina ainakaan!

Eilen oli Helmin synttärit. Annoin sille minun vihon joka oli tyhjä ja vanhan kynäni.


EDIT: Kjehkjeh.

Minä kirjoitan tätä nyt autossa, me menemme Säkylään. Olemme nyt Ruovedellä, kello on varttia vaille kolme. Me käytiin Tuurissa Velj. Keskisellä, sieltä ostin Lauralle synttärilahjan, kissan joka istuu ikkunalaudalla. Siellä oli Venäläisiä, jotka myi viinaa. Helmillä on kakkahätä ja isi sano, että pysähytään P-paikalla ja Helmi sano, että P-marketissako?

Kirjotan myöhemmin!