IRC-Galleria

töiden jälkeen menin kauppaan. dvd-hyllyn kohdilla joku sekopää löi mua käsineillään selkään. erikoinen jäbä. kassalla pyysin: "jag tar gärna två påsar, tack!" tästä innostuneena myyjä sanoi: "det er godt å være svensk i norge!" mietin hetkisen, että kommentoinko tuohon yhtään mitään, mutta sitten suustani tulivat sanat: "jag är faktiskt finsk." kassapoika kiinnostui tästä niin kovin, että tiedusteli multa, millaista ruokaa suomessa perinteisesti syödään. mun takana oli pitkä jono ja paineet kasvoivat ja ainoa sana joka liikkui päässäni oli "leverlåda". "jeg kan ikke svara på det der spørsmålet akkurat nå", huudahdin minä ja hyökkäsin pakkailemaan illallistani (juustonaksuja ja coca-cola zeroa) niihin kahteen pyytämääni pussiin. että hävetti!

kolme ihmistä on sanonut mulle että olen laihtunut. en tiedä onko se totta. itselleni olen aina lihava.

nyt on se yö

jolloin unohdan voipaketin pöydälle ja pyykit koneeseen

uusi käsisaippua tuoksuu ihanalle, ihan vihreälle

mutta ei ehkä kovin usein. ei ehkä tässä elämässä tai ainakaan juuri minulle. silti sitä odottaa. jollain lailla. jos antaa itsellensä luvan. ja vaikkei antaisikaan niin odottaa kuitenkin.

on kuin varautuisi kaikkein pahimpaan, kuin säilöisi tonnikalapurkkeja kellariin tai auringonvaloa mustaan 150:n litran jätesäkkiin. ei kukaan voi ymmärtää sellaista.

joka päivä voi pettää itselleen antamansa lupaukset ja joka päivä voi pyytää itseltänsä anteeksi ja aloittaa alusta.

18.01.2008

Herra Talven synkkä tammikuu

Herra Talvi asteli ajatuksissaan pihamaalla. Hänestä oli suorastaan naurettavaa, että nyt oli muka tammikuu, vaikka lumenhippustakaan ei näkynyt missään ja lämpötila keikkui kymmenen astetta plussan puolella. Häntä hieman huolestutti, sillä hän tiesi, että lumeton ja lämmin talvi saisi hänet masentumaan. Aamuisin herra Talvi ei millään jaksanut herätä kohtaamaan pimeää maailmaa, vaan kietoutui pehmeään peittoonsa yhä tiukemmin herätyskellon vaatiessa häntä nousemaan ylös. Kun Rouva Talvi huuteli miestänsä aamupuurolle, oli kuin Herra Talvi ei olisi kuullutkaan ja niin saapumatonta syöjäänsä odottanut puuro viimein jähmettyi kattilan pohjaan kovaksi köntiksi, jonka rouva Talvi sitten syvään huokaisten heitti menemään.

Mutta herra Talvi ei voinut olotilalleen mitään. Häntä ei vain kiinnostanut mikään. Hän tunsi pahaa mieltä myös rouva Talven takia, sillä ei hän tahallaan ollut niin hankala ja jättänyt aamupuuroa syömättä ja saranoiltaan pudonnutta ovea korjaamatta. Herra Talvi olisi halunnut kertoa rouva Talvelle, että tämän huolenpito ja rakkaus merkitsivät hänelle enemmän kuin mikään muu koko maailmassa, mutta tuollaisten asioiden kertominen ei ole maailman helpointa.

Herra Talvi istahti pihakeinuunsa, sellaiseen kaksiosaiseen, jota voi keinuttaa yksinkin, jos menee seisomaan keinun keskellä olevalle puutasanteelle ja liikuttelee jalkojaan vuorotellen molempiin suuntiin. Herra Talvi päätti kokeilla vieläkö hän muistaisi lapsuuden taidot ja osaisi liikuttaa keinua yksikseen. Haparoiden hän meni puutasanteelle ja alkoi varovasti liikuttaa keinua jaloillaan painaen. Hymy ilmestyi hänen kasvoilleen ja keinun vauhti koveni koko ajan. Herra Talven päässä alkoivat liikkua paljon mukavammat ajatukset. Onnelliset lapsuusajat, ne talvet joilloin vielä oli lunta ja pystyi tekemään lumienkeleitä. Herra Talvi tunsi olonsa parantuneen hitusen, kun hän istuutui takaisin keinun istuimelle.

Rouva Talvi oli seurannut miehensä puuhia keittiön ikkunasta ja hymy oli noussut hänenkin punaisille poskilleen. Yhdessä he kyllä selviäisivät mistä vaan.

no on tämä nyt kumma! vastoinkäymiset sen kuin jatkuvat. huomasin, että mun ikkuna on haljennut. miten selitän tämän? tuhoan näköjään koko kämpän, asunto hajoaa käsiini! enkä minä oikeasti ole tehnyt yhtään mitään...vain ollut.

vetäisin teippikoneella peukkuun aika inhottavan haavan. siitä tuli suhteellisen syvä ja just sellainen, että se haittaa koko ajan. en ole koskaan aiemmin kokenut mitään näin kamalaa.

pari viimeistä päivää olen ollut surullinen. tiistai-iltana itketti niin että silmiä kirveli vielä eilenkin. seisoin suihkussa kyynelten virratessa viemäriin ja toivoin vain häviäväni, mutta tässä olen edelleen. tänään olin jo iloisempi. aurinko paistoi niin kauniisti, että murheet unohtuivat.

kiitos hei.

kaikki on erilaista nyt. silloin kun tulin, oli kesä. vihreät lehdet suhisivat puissa ja aurinko paistoi. iltaisin oli valoisaa, enkä osannut tietä kotiin. kaupunki näytti vieraalta, mutta samalla kutsuvalta. työpaikan takahuoneessa ei ollut sitä tunnelmaa, mikä siellä on nyt, kun ahmaisen pizzabaguetten kahdella haukkaisulla nälkäiseen mahaani ja huuhtelen coca-cola zerolla. en tunnistanut niitä ihmisiä, jotka nykyään tulevat vastaani joka päivä. vielä en tiennyt, että kohtaisin samoja naamoja joka aamu samoissa liikennevaloissa, samoissa risteyksissä, saman konditorian kohdalla. viisi kuukautta elämästäni on mennyt nopeasti, vaikka siihen on mahtunut sata koneellista pyykkiä, irtolavuaari, 123 pitsaa, 438 pussia lakris supermixiä, 8676 puhelua suomeen, noin 6789 kirosanaa ja kaksitoista kyyneltä. en koskaan unohda.

ajattelin laittaa tänään vähän ripsiväriä.

mun äitin varpaankynnessä on vieläkin kynsilakkaa, jonka minä taiteilin joskus elokuussa. ja nyt on jo tammikuu! se on superlakkaa, jonka laittoi supertyttö, joka muutti supermaahan, jossa on välillä kivaa ja välillä ei.

kertakäyttömopit ovat oikeastaan aika käteviä. Vaikka alussa ne ovat kohtuuttoman märkiä niin että saippuavettä liruu pitkin poikin pienenä (mutta silti voimakkaana) purona - aivan kuin ensimmäisenä kevätpäivänä, kun rännistä juokseva vesi on vielä hieman peloissaan.

eilen suutuin vähän nuuskamuikkuselle. se oli jotenkin niin töykeä ti-ti-oolle. vaikka olihan se ti-ti-oo tavallaan aika ärsyttävä. luin siis jälleen kerran tarinan nimeltä vårvisan. ja koko ajan kuulin korvissani miltä ti-ti-oon ääni kuulostaa suomeksi.

yhtenä päivänä minä taas katosin. hetkessä olin poissa paikalta, enkä loppujen lopuksi edes tiennyt olinko koskaan paikalla ollutkaan. kai minä silti olin ollut.

Elämäsi hirvein aamu? - joka vitun aamu on hirveetä.
Entä ihanin? - eijolee.
Kivoin tunne? - olen tunnevammainen. eijole.
Ärsyttävin tunne? - lue edellinen vastaus.
Mitä outoa teit eilen? - mietin vakavasti nuuskamuikkusta, joka esiintyy tästä lähtien jokaisessa blogimerkinnässäni.
Millaiset alushousut on päälläsi? - vaaleenpunaset, joissa on pitsireunus. fancyyyyyyyyyy!
Rakastaako kukaan sinua? - ei vittu ainakaan kannattais. 'cos i'm not worth it.
Ensimmäinen lauseesi tänään? - "no voi vittu saatana!"
Viimeisin kuulemasi ääni? - töps töps kuuluu yläkerrasta. voisko enempää vituttaa.
Onko sulla jotain lisättävää? - mistä vitusta tuo vesi tulee????
Oletko varattu vai vapaa? - vitun vapaa.
Miksi olet vapaa? - mun on pakko kopsata tuo edellisen vastaajan "kaikki haluu mut. mä en ketään." kiitti riinamän.
Annatko ystävillesi lempinimiä? - no voi jeesus. en ikinä. vitun kuiva tyyppi.
Mitä mieltä olet rakkaudesta? - en vittu usko moiseen paskaan.
Haluaisitko rakastua huomenna? - en.
Tekeekö itkeminen oikeasti hyvää? - no mietipä sitä illalla ku meet itkien nukkumaan!!!!
Onko sinulla hyvä huumorintaju? - wow jumalauta. ei.
Onko sinusta kiva haukkua ihmisiä? - ei. vain itseäni.
Mitä haluaisit eniten? - turvaa.
Kauniita ihmisiä? - no just joo.
Millainen oli päiväsi? - täysin paska.
Jos joku pyytäisi sinua treffeille suostuisitko? - en.
Ihastutko helposti? - en.
Voisitko seurustella itseäsi vanhemman kanssa? - tätäkin voit miettiä.

HUUUUUUUUUUUUUUUUUOMIO !
Mikäli saatte sähköpostilla viestin jossa kehoitetaan työntämään rautaputki perseeseen, niin älkää tehkö sitä. Kyseessä on huijausviesti ja kyseinen tapahtuma sattuu niin saatanasti. Kopioikaa tämä viesti ja liittäkää se omaan tilapäivitykseenne ja varoittakaa heti kaikkia kavereitanne.

olen antanut itselleni lempinimen. se on monni. keksin sen kun olin luistelemassa ja mulla oli sellaiset sormikkaat, joista puuttuu päät. lisäksi mulla oli iskän vanhat luikkarit vuodelta 1976 (kokoa 46). ja sillä hetkellä näytin ihan monnilta. siis siltä pekka töpöhännän kiusaajalta. en tiedä kuka on mun elämän pekka töpöhäntä.

palasin eilen norjaan. täällä oli kaikki ennallaan. paitsi lunta oli satanut ihan kamalasti ja mun keittiön seinää oli vähän revitty. remontti jatkuu. mulla on pienehkö kosteusvaurio täällä ja pienehkö vitutus päällä. ei muuten mitään hätää, mutta home haisee aika paljon.

joululoma meni luvattoman nopeasti. puhuttiin niiskumuikkusesta ja nuuskaneidistä (tai pappa puhui). halailin paljon. halasin äitiä aina kun se sattui kulkemaan ohi ja kun loikoiltiin sohvalla työnsin aina jalkani sille kutitettavaksi. yhtenä päivänä kömmin pötköttelemään äitin ja iskän väliin ja tunsin itseni taas viisivuotiaaksi. äiti otti kainaloonsa, enkä minä olis ikinä halunnut lähteä siitä.

eilen helsinki näytti uskomattoman kauniilta lentokoneen ikkunasta katsottuna. taivaanranta oli pikkuisen punertava ja katuvalot reunustivat kaupunkia kuin sokerikuorrutus piparkakkua. päässä alkoi soida välittömästi leevi and the leavingsin kappale: "jos helsinki on hetkisen kaunis".

löysin helsinki-vantaan lentokentältä mun suosikkihajuvettäni: christian diorin forever and ever! se on niin ihanaa ja mulla oli sitä viimeks joskus lukiossa. se tuoksu tuokin mieleen lukioajat, eikä se oikeastaan harmita mua. jotenkin se tuntuu vain suloiselta.

en ole ottanut yhtään kuvaa ikiaikoihin. olis ollut kiva postata tähän joku naseva kuva, mutta se jää tekemättä materiaalin puutteen vuoksi.

lisäksi ostin katja kallion uusimman kirjan, jota ahmin lentokoneessa ja bussissa matkalla oslosta kristiansandiin. katja kallio kirjoittaa minusta aika hassusti ja hienosti. ai niin, sit ostin myös suomi-paidan. sellaisen jossa lukee "finland" ja suomen lippu on on piirretty sydämen sisälle. lisäksi ostin marimekon pussukan, joihin 99,9 prosenttia suomalaisista naisista on koukussa. niin minäkin.

haloo helsinki on ihana bändi.