IRC-Galleria

I am such a loser!

Nyyhkispyyhkis. Itku. Litku.

Miks kaikki aina unohtaa mut? Miks en vois olla tosi hauska ja fiksu ja kiva ja ihana, niin että kaikki tykkäis musta tosi paljon? Miks en vois olla jollekin tosi erityinen ihminen?

Mulla on ikävä ihan kaikkea ja ihan kaikkia.

Kotia, Lestiä, Remesahon siltaa, Viliä, Helmiä, äitiä, iskää, Saijaa, koti-jääkaappia, kotisaunaa, Golfia, IHAN KAIKKEA!

Lisäksi mulla on nykyään aina tosi levoton olo, enkä todellakaan tiedä mistä se johtuu. Tänään se ei esimerkiksi millään muotoa johdu siitä todellisuudesta, että mulla on tentti, enkä ole lukenut. Enemmänkin se johtuu siitä, että mulle on pian tulossa taas vuosia mittariin ja mua pelottaa ihan hirveästi, että mun elämä oli nyt tässä. Että mitään parempaa, kauniimpaa, hienompaa tai kivempaa ei enää ole tiedossa. Se itkettää. Ja saa levottomaksi.

Mulla on kaks parasta ystävää ja haluan kirjoittaa heistä tänne. Toisen nimi on Saija ja toisen Taija. Ja tykkään niistä ihan kauhean paljon.

Mulla on kurkku kipiä.

Koulussa oli ruokana seikeittoa ja parempaa kalakeittoa en ole koskaan syönyt. Söin täyden lautasellisen sitä ja kaakaot päälle ja mitään muuta en maailmalta vaadi. Oon onnellinen.

Olin hyvällä tuulella jo seitsemän maissa, eikä loppua näy! Kohta kouluun ja meinaan kyllä ruokalassa vetää semmoset murekkeet mahalaukkuun, ettei mitään rajaa! Aah, odotan sitä ihanaa ruokaa!!!!! Ja tänään on vielä perjantai. Olkoonkin, että menen illaksi töihin ja aamulla uusiksi. Joskus töissäkin tulee ihan uskomaton olo: miettii, että voiko tää edes olla totta, voinko todellakin olla näin iloinen?!

Melkein pakahdun tähän tunteeseen.

Ehkä mulla on kevättä rinnassa.

Haluaisin olla pieni kuin muurahainen. Liten som en myra.

Mentiin nukkumaan. Sanottiin hyvät yöt ja sammutettiin valot. Etsittiin hyvää nukkumisasentoa.

Juuri ollessani melkein unessa kuuluu yön pimeydestä toisesta huoneesta yhtäkkiä heikko ääni: "Hei arvaa mitä, muistikkosää ilmottautua siihen tenttiin?"

No enpä muistanut, en.

Joten ei muuta kuin ilmottautumaan. Kone auki. Näpynäpy. Näpynäpynäpy. Klik.

"No niin, nyt sun vuoro."

En saa mitään aikaiseksi.
Tuhotkaa tietokoneeni, hävittäkää minut cyber-avaruuteen.

Aamulla avasin kolme eri makua sisältävän purkkapussin ja sattumalta käteeni tuli lempparimakuni eukalyptus. Tänään täytyy olla mun onnenpäiväni!