IRC-Galleria

Onkohan kaapissani mädäntynyt banaani?

Mua ällöttää ja inhottaa ja väsyttää ja paleltaa.

T lähti tutorleirille Nummijärvelle.

Minä olen yksin.

Minä

aina yksin

hetken

kuvittelen että

olisin jotain enemmän

jotain ainutlaatuista

kunnes tajuan

että

en minä

en koskaan minä

ole kenellekään

mitään erityistä



Posket punottavat

minä puren kynsiä

päässä jyskyttää puhuva kipu

sinäetolemitäänsinäetolemitäänsinäetolemitäänsinäetolemitään

en minä sellaista halua kuulla

olisinpa edes jollekin olemassa

kunpa en unohtuisi

kunpa joku muistaisi minut jostakin

kunpa joku voisi sanoa että hänelle minä olin jotakin



Joka päivä minä odotan että jotain tapahtuisi

jotain sellaista kuin kirjoissa

että joku sanoisi minulle jotakin kaunista

minä odotan

päivää jota ei koskaan tule


Minä hukun

hukun

vedän keuhkot täyteen vettä

miksi kukaan ei pelasta minua

miksi kukaan ei puhalla minuun elämää

hukun tähän

maailmaan

Enhän minä olisi osannut tehdä sille pyörälle mitään, vaikka mulla olisi ollut kaikki maailman välineet täällä. Onneksi on melejä.

Meleltä menin Othellonkulmaan kahville. Ajattelin, että se voisi piristää mua vähän, koska tänään olen tosi surullinen. Ostin pitkän viinerin ja kahvin. 2,70. Ei paha. Siinä viinerissä oli sitä ihanaa vaniljakreemiä. Se oli hyvä viineri, josta yksi pieni palanen tippui epähuomiossa lattialle. Vähän harmitti.

Kahvilassa katselin ihmisiä. Olisin kirjoittanut runon täydellisestä epäonnistumisesta, mutta ei mulla ollut paperia eikä kynää. Eikä sanoja.

Eilen bussissa oli herrasmies. Se maksoi erään tytön pikavuorolisän, kun sillä tytöllä ei ollut rahaa.

En jaksa mennä kouluun.

Ja mun pyörän kumi on rikki. Mele´s bike here I come!

Kouluhommien tekemättömyys saa aivoni lillumaan tietämättömyyden meressä. Saatan ehkä hukkua.

VAASAAN mieleni halajaa!

Kotona tulen aina niin nostalgiseksi. Kuuntelin äsken Total hits of ´98-seedeelevyä. Omg. Waldo´s peoplea ja La Bouchea. Uuh.

Samalla luin pikkusiskon vauvakirjaa, josta poimin lauseen tämän päiväkirjamerkinnän otsikoksi, kun se oli niin hauska. Minä kuulemma harrastin moista toimintaa sillä aikaa kun siskoni H veteli sikeitä ukkosilmassa.

Löysin laatikostani vanhan kassakuitin vuodelta 2005. Olin ostanut neljä purkkia maitoa, rahkaa ja kananmunia. Minä muistan sen kauppareissun vieläkin. Me leivottiin sen jälkeen.

Iskä kaiveli mummulan kaapista Keskipohjanmaa-lehden vuodelta 1973. Siinä oli perheuutisia-palstalla mun kummivanhempien kihlausilmoitus. Perheuutisia! Hih. Herra sejase ja neiti kukalie ovat menneet kihloihin.

Kävin rauhoittumassa mummulassa päivällä. Mieleni teki soittaa taas täysillä David Bowien älppäriä ja valssata meidän Vilin kanssa, mutta se näytti niin tympääntyneeltä mun ideaani, että jätin väliin.

Ah ihana Pohjanmaa.