IRC-Galleria

143 Kuopio linja-autoasema 11:30 12:10 1
148 Päiväranta n. 12:15
153 Vuorela th n. 12:18
168 Siilinjärvi 12:30
171 Harjamäki th n. 12:33
179 Käärmelahti n. 12:37
183 Kinnulanlahti n. 12:40
188 Maaninka 12:50
197 Vianta th n. 12:55
203 Tuovilanlahti tienhaara, kantatie 77 n. 13:00
213 Jylänki th n. 13:05
223 Pielavesi 13:20
233 Säviä n. 13:27
256 Keitele 13:45
270 Kumpumäki n. 13:55
288 Taimoniemi n. 14:05
298 Viitasaari linja-autoasema 14:20 14:45
320 Huopanankoski th n. 14:55
337 Kannonkoski tienhaara, kantatie 77 n. 15:05
350 Piispala th, kantatie 77/Piispalantien risteys n. 15:15
360 Kivijärvi th n. 15:20
382 Kyyjärvi 15:40 15:55
401 Möksy n. 16:05
408 Uusikylä th n. 16:10
421 Hoisko n. 16:20
427 Alajärvi 16:30
440 Sissala n. 16:37
450 Kauhajärvi th n. 16:45
474 Lapua linja-autoasema 17:10
498 Seinäjoki 17:35 17:45 3
522 Ylistaro Valtatie 18 n. 18:05 Esson piha
539 Isokyrö 18:15
545 Tervajoki th n. 18:20
554 Laihia Matkahuolto 18:30
578 Malmönkatu 2 n. 18:50
578 Asemakatu 29 n. 18:51
578 Asemakatu 9 n. 18:52
578 Vaasa linja-autoasema 18:55

Kuuleeko kukaan minua?

Kyyjärven Essolla aika oli pysähtynyt.

Runo Laurasta

Laura on tosi hyvä monessa jutussa
niin asiassa vieraassa kuin ihan tutussa.

Lauraa väsyttää monesti vähän,
eikä tarina päätykään tähän!

Laura yöt kuppaa ja valvoo,
eikä jaksa päivällä seurata open kalvoo.

Laura tykkää paljon leivästä,
eikä luultavasti osaa hypätä seivästä.

Laura osaa monet kielet
ja tutkia ihmisten uskonnolliset mielet.

Lauralla on ikävä lämmintä kesää
ja syksyllä Laura haluaisi alkaa rakentaa omaa pesää.

Slut!

Laura minusta:

Pauliina testissä oli fyrttitree
mut eihä se asioille mitään tee.

Pauliina fiksuna miettii ain
miten tehdä jotain millä jotain aikaan sais.

Pauliina hallitsee laulun salat,
Pauliina merestä varmaan pyydyistäis kalat.

Pauliinalla mielessä vain on rakkaus,
Pauliinan tuleva oma piippiippiip-pakkaus.

Pauliina onki ja matoja tonki
Mistä mato alkaa, Pauliina-parka
liikaa mietti ja päin käveli seittii
mato pääsi karkuun ja Pauliina pärähti parkuun!



*ihan hassunhauskoja juttuja!

Ai nii ja p.s. nimet runoissa on muutettu, paitsi Laura ja Pauliina :D

Minä olen ärsyttävä ihminen. Haluaisin olla kamalan kiva, mutta aina huomaan, että olenkin vain pirun ärsyttävä olento. Ei ihme, ettei musta tykkää kukaan. Olen niin perseestä.

Pitäisi lähteä koululle viemään B:lle tre sidors översättning. Wuhuu, sain sen valmiiksi! En vaan jaksaisi millään.

Minä ja sosialistitoverini Mc Humba teimme illalla pyöräretken Venäjälle. Siellä oli paljon ladoja ja sit jotain sellaisia autoja, joita emme tunnistaneet, mutta ne näyttivät tosi venäläisiltä. Sitten siellä oli paljon tehtaita ja työläisten asuntoja ja yks Kotipizza, mut ku me mentiin kattoon lähempää nii se oli vaa joku toimisto nii ei sinne päässy sisälle. Harmi. No sit siellä oli myös tosi paljo jotai lokkeja ja semmosia ja sit iha sikana lasinsiruja nii meitä pelotti et pyöränkumit menee rikki eikä niitä kannata enää laittaa uusiks kertaakaan ku sit kumit olis maksanu enemmän ku koko pyörä yhteensä. Vähä sielä myös haisi pahalta, mut ei ehkä siks et se oli Venäjä vaa siks ku sielä oli tehdas. Mut me ei tiedetä mitä siellä tehtaassa valmistetaan, ei kyl haluttais olla töissä sielä. Oli tosi kiva reissu Venäjälle.

Jee tosi jännää hillun täälä yksin!

Aluksi elämä tuntui vaikealta kolmen pienen lapsen kanssa, mutta hyvien ystävien avustamana Neiti Kesä selvisi hienosti. Rouva Kevät ja Neiti Kesä olivat pari vuotta aiemmin riidelleet oikein kunnolla ja välit olivat hieman huonontuneet, mutta Kesän lapset olivat lämmittäneet Rouva Kevään sydämen ja riita oli unohtunut: ystävykset olivat löytäneet toisensa uudelleen. Rouva Kevät piti huolta lapsista, jos Neiti Kesällä oli omia menoja ja leipoi milloin pullaa, milloin mustikkapiirakkaa ja kiikutti niitä sitten korissaan Neiti Kesän ja lasten maisteltaviksi. Ne olivat merkkejä välittämisestä. Rouva Kevät piti hyvin paljon Neiti Kesästä ja hänen lapsistaan. Rouva Kevään oma perhe-elämä oli varsin harmonista. Hän oli kodinhengetär sillä aikaa, kun hänen taiteilijamiehensä Herra Syksy keskittyi luomiseen. Rouva Kevät piti Herra Syksyn jalat sopivalla tavalla maassa. Jokainen taiteilija tarvitsisi rinnalleen Rouva Kevään kaltaisen tukijan, joka muistuttaisi, että välillä täytyy syödä, nukkua ja käydä peseytymässä. Herra Syksyn nuoruus oli ollut villi. Hän oli kiertänyt maailmaa ja kokenut suurta luomisen tuskaa. Maalaaminen oli musiikin ohella lähinnä Herra Syksyn sydäntä. Yleensä hän maalaili synkkiä tauluja kuunnellen mahtipontisia sinfonioita tuulimyllyn yläkertaan rakennetussa ateljeessaan. Silloin häntä ei saanut häiritä kukaan, paitsi lapset. Sillä Herra Syksy rakasti perhettään eniten maailmassa. Herra Syksy teki usein pitkiä retkiä lähimetsiin lastensa kanssa. Hän jaksoi leikkiä lasten kanssa pihalla tuntikausia, antaa kovat vauhdit keinussa, kantaa reppuselässä ja esittää jättiläistä. Eikä hän koskaan, koskaan suuttunut.
Rouva Kevät mietti silloin tällöin, kuinka onnellisia hänen lapsensa olivat, kun heillä oli tuollainen isä. Hän ajatteli myös Kesän lapsia, joiden isä oli kaukana poissa. Onneksi Herra Syksy pyysi usein Kesän lapset mukaan keksimiinsä hauskoihin juttuihin.
Joskus Rouva Kevättä suututti, kun Herra Syksy eleli omissa sfääreissään. Välillä Rouva Kevät tunsi itsensä kerta kaikkiaan vain näkymättömäksi taloudenhoitajaksi, joka huolehtii siitä, että talo pysyy suurin piirtein pystyssä ja siedettävässä kunnossa. Jos Herra Syksy olisi tiennyt mitä Rouva Kevät hetkittäin ajatteli, hän olisi kaapannut rouvansa suureen halaukseen ja kuiskannut tämän korvaan kuinka tärkeä vaimo hänelle on. Mutta Herra Syksy ei tiennyt.

Mullon nii tylsää etten muista millo viimeks enkä jaksa kirjottaa kunnolla tai hyvin tai mitää kosk tää on mun päiväkirja ja mulla on oikeus kirjottaa tänne miten haluun.

Sain tehtyy sen nykysuomen tiivistelmän, tosin siitä tuli huonoin ikinä ja saan nii paljo panishmenttii ja kaikkee siitä et joudun varppina tekeen koko tiivistelmän uusiks.

T ehkä nukkuu mut mua ei väsytä yhtää ja mulle tuli iha kauhee ikävä Lestille. Haluisin vaa mennä kotia ja käydä Vilin kans kävelyllä ja olis kesä ja kävisin kultaniemessä uimassa eikä sielä näkyis yhtään käärmettä eikä karhua ja aah se olis nii ihanaa, mut ei. Nii ja sit ku kävelis meijän rannassa nii sieraimiin tunkeutuis ihana, makea kesäntuoksu ja tuntuis siltä et todellakin elää.

Mun pitäis olla kuopiossa nyt.

Tänään olin ensimmäistä kertaa ystävällinen linnulle. Pyysin sitä kiltisti poistumaan tieltä, kun minä ajelin pyörällä: "Mene pois alta, pieni!" Se oli semmoinen pikkuinen sinitiainenvästäräkkimikälie.