Tänään menin töihin ja mokasin siellä täydellä varmuudella ainakin kaksi asiaa, jotka vaivasivat minua koko loppupäivän.
Tänään sain postissa valokuvalähetyksen ja heti töistä tultuani liimasin ne albumiin. Kuvista saatoin päätellä, että olen todella huono kuvaaja. Näinä digi-aikakauden päivinäkin joku vielä onnistuu kehittämään kuvia, joissa ihmisiltä joko puuttuu pää, silmät ovat kiinni tai patsas on kuvattuna takapuolelta. Se joku olen minä. Päätin, etten enää koskaan millään reissulla ota kuvia mistään rakennuksista, typeristä nähtävyyksistä tai vedestä. Ne kuvat eivät yksinkertaisesti kerro mitään, eikä niitä jaksa kukaan katsella. Lisäksi päätin, että seuraavalla kerralla kun lähetän kuvia kehitykseen, tarkastan hieman tarkemmin mitä kuvia todella haluan hienoon albumiini liimata.
Tänään pesin koneellisen pyykkiä, joka jäi likaiseksi myös pesun jälkeen. Älkää kysykö miten tuollainen on mahdollista. Koneeni vetelee viimeisiään, eikä siinä ole mitään naurettavaa.
Tänään olen ollut itseeni loputtoman kyllästynyt. Olen kyllästynyt myös jokaiseen kirjoittamaani sanaan ja jokaiseen ajattelemaani ajatukseen.
Siksi tämä kirjoitus loppuu nyt.