IRC-Galleria

Kyllä musta sittenkin joku tykkää: Iskä oli tehnyt mulle aamulla valmiiksi sämpylän täytteineen ja eilen sain kyyditettävältä jukurtin!

Tänään vaivuin epätoivoon. En osaa mitään, eikä kukaan tykkää musta.

Jopa Volvo v70 sportswagon mainoksineen on minua vastaan: "Yhdessä on hauskempaa!"

Nyyh. Ja mulla kun ei ole ketään.

Joskus ällötän itseäni.

Vuodesta toiseen toistan samat virheet. Vuodesta toiseen päässäni pyörivät samat ajatukset. Enkö minä koskaan kasva isoksi? Enkö ikinä voi olla kiva ihminen?

Näin viime yönä sellaista unta, että olin menossa naimisiin. Meidän piti matkustaa johonkin vuorelle ja sen laella oli järvi, jonka saaressa oli joku kirkko tai jotain sinne päin. Sinne saareen piti uida ja vesi oli kiehuvaa. Miellyttävää. Vihkiseremonia oli tosi outo. Mulla oli koko ajan semmoinen tunne, että pitää päästä pois siitä tilanteesta, mutta siellä sitä vaan oltiin. Vihkiminen tapahtui englanniksi. Se "pappi" oli kamala. Se oli ihan evil. Se vaan hymyili silleen pahaenteisesti. En tiedä kuka oli se, jonka kanssa olin menossa naimisiin, mutta outo se tyyppi todellakin oli. Jossakin vaiheessa meidän piti lukea jostain kirjasta Chapter 4, sivu einundzwanzig. Avasin kirjani ja multa puuttui koko neloskappale. Papin mielestä se oli järkyttävän huono enne, enkä voinutkaan mennä naimisiin. Mikä helpotus!

Täällä on kamalan kuuma. Varmasti ainakin sata astetta, jos ei enemmänkin.

Täällä on myös vähän ahdistavaa. Kamalaa, kun ahdistaa sekä täällä oleminen että pois matkustaminen.

Pesin vähän pyykkiä. Laitoin ne ulos kuivumaan. Luoja niitä sateelta varjelkoon.

Luettiin äitin kanssa eilen Hesaria. Alkoholinkulutus ja maksakirroosi ovat lisääntyneet. Mietin, että kuka ne minunkin litrani kittaa.

Hulivilihummerit olivat taas tänään samassa puskassa. Ajoin ohi taksilla ja pysähdyin kaupan pihaan. Sieltähän ne jo huutelivatkin: "Pauliina, mitä sulle kuuluu? Eikö sulla oo vielä koulu alakanu?"

Vastasin: "Hyvin menee, ei oo vielä alkanut!"

Hulivilihummerit: "No mites miesrintamalla?!"

Siinä vaiheessa minä avasin jo kaupan oven ja menin sisälle turvaan. On siinä mulla ystävät!

Kävin Vilin kanssa kävelyllä. Ohitseni körötteli traktorimikälie. Kuski käänsi päätään vähintään 14743 astetta ja katsoi mua naureskellen. ENKÄ MINÄ TUNTENUT SITÄ KUSKIA! Se oli joku vanha ukko, mutta kyllä mun pitäisi lestiläiset tuntea. Ja lestiläisten minut.

Noh, sitten seuraava kohtaaminen: vastaan käveli eräs tuttu pikkutyttö. Minä tervehdin: "Hei Maija (nimi muutettu)! Tyttö tervehti takaisin ja kysyi: "Ooksää Helmin äi..eiku isosisko?"
Juurikin se.

Seuraavaksi huomasin tienvarressa olevassa puskassa epämääräistä liikettä. Ketkäpäs muut siellä olivatkaan kuin paikalliset hulivilihummeriukot. Paikkakuntalaiset tunnistavat heidät varmasti jo tästä kuvauksesta. Nostin heille kättä ja johan alkoi pusikossa suhista: "Se on Pauliina!" Mua vähän meinasi niin sanotusti repeilyttää.

Näin kahtokaas meillä. Mites teillä?

Kääks, nyt kostuu silmät! En pääse lähtemään täältä ikinä! Iskä pakottaa jäämään ja sitten kuitenkin on koko ajan vittuilemassa päin naamaa. Kurkkua kuristaa.

Mua ahdistaa, kun en oo saanut tehtyä syksyn lukkaria, enkä mää ees tiiä mitä hiton kursseja mun pitäis valita!

Sitten mua pelottaa, että töissä huomaavat, että niiden on paljon parempi olla ilman mua ja saan potkut. Mun rakas työni - ainoa mitä mulla on!

Pikkusisko sanoi: "Mieti ny! Saijakin valmistuu nyt ja Sussulla on jo vauva! Sää et oo mitään, vaan tommonen tavis!"

Jeejee. "Tavikset tahtovat tositeeveen."

P.s. Niin mää ootanki kovasti jo Big brotherii.

APUA pakko päästä pois täältä!!

Olisipa minulla ruotsinkielinen poikaystävä.

"Jag behöver din famn att gömma mig i."