Näin levottoman paljon unia- todellisuudesta ja päättömyydestä.
Olisin ehtinyt kouluun tekemään kipsivalut. En mennyt, aloitin "lomanvieton" jo tänään.
Annoin itselleni luvan.
Pitkästä aikaa tämä paatunut melankolia. Jotenkin olen osannut odottaa sitä :)
Sellainen tyyni ja seisahtunut olo. Enkä koe sitä välttämättä niin negatiiviseksi asiaksi.
Välillä naurattaa taukoamatta ja minua ei voi olla noteeraamatta, välillä vaikutan niin ilottoman hiljaiselta että voisin kadota kuin Näkymätön Lapsi konsanaan.
Jostain pitäisi aloittaa. Taidan siivota tämän huoneen. Paperisota on alkamassa.
Kun on siistiä voin rentoutua ja lukea. Lukea yhden pakollisen kirjan.
Sen jälkeen voisin tehdä tuttavani kuvan loppuun ^^
Pikkuhiljaa, ei väkipakolla.
Aika siivouksen *aloittaa atk-pöydän vallanneista paperipinoista*