IRC-Galleria

Olipas taas. Herätys 7:30. Kotiin: suihku, tavaroiden pakkaaminen, kiirus TAIKille maskeeraamaan ja ottamaan studiokuvia. N.15:30 lähtö Tennarille, lippujen nouto, ruokailu, leffa, kahville Mamaan, ja jatkoa Mamassa. N.klo01 bussille.

Ohhoijaa. Ja tähän liittyi uusi ihminen^^ Ja..hmm, ja Mamassa oli todella paljon tuttuja tänään. Ihanata ^^ Tuli sellai mukava fiilis.
Ja Miss Bitchin ihana show. AH, ja bitchin RUOTSI <3 <3 <3 <3

AINOO...mikä ketuttaa, kuvasin vähän Bitchin show'ta ja menin sitten poistamaan makin-of- studiokuvia. ARGH, eikä niitä oltu siirretty koneelle! AAPUUUAA...niiden piti tulla mun dokumentti-kirjaan! Yhyy...draaman taju iskee taas ja hätä.

Joo-o, mutta tällasta välillä ;)

Tosiaan. Huhtikuulle päästiin ^^
Ulkona helvetin harmaata ja sataa. Kyllä se vihreä, aurinkoinen kevät on tulossa. Niin ainakin uskon.

Eilen oli sitten Mama-ilta. Meni miten meni.
Nyt on vähän turta olo :P

Olen maskeerannut nousussa, en vielä "darrassa". Katsotaan miten käy.
Kunhan saan taas verensokerin nostettua.
Ja oli miten oli, kohta tulee pirun kiire...ehtiä kuvaamaan. Aaaapuuuaa

Tänään on luvassa muutenkin paljon ohjelmaa...

Nyt voisin koota itseni.

Ottaa rauhallisesti. Hymyillä hetken. Vakavoitua. Nauttia ja järkyttyä.

Olla silti asiallinen, mutta innostava.

Elämöinnin ja arjen ajaminen yhteen on silti kovin vaikeaa. Ehkä sitä ei opi koskaan.

Senkin olen taas huomannut, että välillä olen hämmentävän mukava ihminen. Sellainen helposti lähestyttävä. Välillä olen etäinen jopa ihan itselleni. Haastan mielessäni riitaa kaiken ja kaikkien kanssa. En sano mitään, mutta tiedän olevani piikki lihassa.

Mutta, nyt, olen se mukava ihminen. Olen vaikka väsyttää.
On tapahtunut taas kaikkea uutta, ja se uuvuttaa. Tarvitsisin oikeaa lepoa, mutta en malta antaa unta itselleni.

Haluan hymyillä kaikki murheet pois. En tiedä onko se naamio, ehkä ei. Ehkä se voi olla selviytymiskeinokin.

Mulle ei saa antaa hämmennys-yllykkeitä. Mä rupeen miettii liikaa ja sit stressaa...

Ruoka ehti jäähtyy äsken puhelin-maratonin takia :P
MUTTA, saatiinpa selvitettyy asiat XP
Hälyä taas tyhjästä, helvetti sentään!

Nyt nolottaa taas oma hämmentyminen ja haloon nostattaminen.
ARGH. Pitäsköhän mun tehä jotain ittelleni...?

Tänään oli piristävän väsyttävä päivä.

Sain kuvanveistotyön kipsiin. Oli yllätän kova ja sotkunen homma. Gah, edessä olisi vielä itse kipsin valaminen muottiin. Noh, onneksi vasta ensi viikolla.

Mulla oli essu...mut ei se mitään estäny. Olin kuitenkin ihan valkoinen kun sain hommat loppuun :P
Törkyisenä jatkoin valokuvaustunneille :D

Mulla meni valokuvauksessa dokumenttikirjan teko uusiksi. Siis hämmentävällä hyvällä tavalla :P
(oon kuvannu dokumentoinu analogisesti kaverin arkea ja siihen pitää liittää haavekuva, jonka toteutin diginä). Noh, ne mun haavekuvat, eli studiokuvat, pääseekin nyt pääosaan.
Opettaja innostui niistä niin, että teen nyt oikeastaan kirjan maskeerauksista + niiden making of-osuudet. Mukavata. Harmi, että tää tuli nyt vähän ex tempore, joten kirjaan pääsee vaan parit maskit :)
Mutta...hauskaa

*kihihi*

Välillä tulee pakottava tarve puhua. Puhua itsestään. Joskus haluaisi kertoa itsestään kaiken. Ajatuksia joita harvemmin tulee ääneen esille. Haluaisi kertoa kaikki vähänkin vaivaavat asiat.
Mutta, sitten herää taas siihen, että ei se kannata. Ei halua, ei uskalla, ei kehtaa.
Joskus on myös vaikea erottaa asioita joita 'ei kannata' ja joita 'ei pidä' kertoa muille.
Mitä ne sitten ovatkaan...en ole aivan varma.
Olen patoutunut ihminen, mutta silti jotenkin niin avoin. En ehkä avoin itselle, mutta ympäriltä tulevalle 'informaatiolle'. Joskus tuntuu kuin ottaisin vain kokemuksia ja lausahduksia sisääni, mutta en kykene antamaan mitään ulospäin.
Joskus meinaan ihan tukahtua, kun en pysty sanoin ilmaisemaan itseäni. Sitten tuntuu, kuin olisin aivan tunnoton. Siitä ilmaisemattomuudesta on alkanut tulla paha tapa.

Ja kaikki lähti siitä, kun en hallinnut kunnolla 'small-talkin' kultaista taitoa...

Naurettavaa, joskus pienet asiat jää vaivaamaan jotenkin vallan isosti.
Olin miettinyt lähteväni tänään tutun kanssa illalla hetkeksi istuksimaan.
Ajattelin, että ehdin tehdä raportin (taas se hemmetin oppimispäiväkirja) ennen sitä.
Gah, miten aika kuluukin. Jouduin sittemmin kieltäytymään.
Eniten ketutti se, että kun olin tunnin jo vääntänyt raporttia, tajusin ettei se vieläkään ole valmis.
Tavallaan olisin antanut itselleni luvan lähteä istumaan iltaa.
Toisaalta, takaraivossa joku kiljui, että jos pieneltä ja rasittavalta tuntuvaa hommaa ei hoida nyt, heti, samalla kertaa, käy niin kuin muidenkin myöhästyneiden töiden kanssa. Eli huonosti.

Voi jumitus. Ja edelleen. Olisin niin kaivannut ihmisiä tänään.

No okei, oli siellä mielenosoituksessa paljon ihmisiä. Mutta: haluan nyt istua lämpimässä ja jutella ihmisten kanssa.

Sitten miettii sitä raporttia...sen olisi voinut tehdä eilen loppuun.

Siis tätä minä juuri tarkointan, märehdin joskus pieneltä tuntuvia asioita ihan loppuun asti :D

Mutta, nyt vedän syvään henkeä. Jatkan kirjoittamista. Näen ystäviä ja tuttuja taas myöhemmin viikolla. Toiv.

Ainiin, ja koska minulla on rakkaus-suhde 'listaamiseen'...
Teen sitä jopa tännekin. Näemmä.

Edessä:
-oppimispäiväkirja
-kasvatuksen filosofia yms. essee
-taidehistorian essee (syksy osuus)
-3 aukeamaa kuvitusta
-suunnitella dokumenttikirjanen loppuun. vedostaa analogiset kuvat ja taittaa digitaaliset
-painattaa paitoja
-sumrata liikettä paperille
-polttaa valokuvia levylle ja viedä kehitettäväksi (+ photarointi)
-kehittää sosiaalisia taitoja (varsinkin perheen kanssa)

Haluan:
-halauksen
-painattaa itselle paidan
-harjoitella maskeeraamista
-1 Cosmon
-kaakaota
-nukkua
-aikaa itselle ja tasapainoisuutta
-seura(peli)illan...mutta ei kukaan jaksa

Näin alkajaisiksi ^^

Tulin juuri mielenosoituksesta eduskuntatalon edustalta (taideaineiden puolesta).
Jaksoin olla siellä sen pari tuntia...huomasin vasta lähtiessä, kuinka jäässä kädet ja ennen kaikkea jalat olivat *purr*...

Nyt on ulkona harvinaisen harmaata...ja loskaisan liukasta. Tihuttaa ja ajatukset matelevat kenkien alla.

Nyt jos en TÄNÄÄN kohta saa tehtyä esim. alkajaisiksi sitä oppimispäiväkirjaa, suutun itselleni toden teolla. Minun on pakko alkaa tehdä jotain...
Jotain mikä on hetkellistä "tuskaan" ja tulevan kannalta kasvattavaa ja hyödyllistä.

Sitä ollaan taas samaan aikaan surumielisiä ja ilomielisiä. En vieläkään tajua, missä menevät tunnetilojen rajat. Ainiin, ja minun pitää taas kehittää sosiaalisia taitojani. Juuri nyt kaipaan ihmisiä ympärille. Silti istun tässä :)

Nyt ruokaa...sitten se pahuksen op-pi-mis-päi-vä-kir-ja

*viheltelyä*

Ei kettu sentään...
on se hauskaa kun tajuaa että ketuttaa ja ilotuttaa samaan aikaan XP