eikö millään ole mitään tarkoitusta?
miksi kaiken pitää olla niin monimutkaista?
umpisolmuun solmit ajatukseni.
ristiriitaan menevät tuntemukseni, herään ja taas jatkuu uneni.
Päivää en erota yöstä, vain varjot pitenevät.
Lyhyestä tulee pitkä, vanhasta tulee nuori, tietenkin?
Uni on lohtuni, harmaa on arkeni, sinä olet valoni.
Jos olisit täällä, voisin tänne ainiaaksi jäädä.
Sanomattomat sanat, vannomattomat valat.
Enää kaiku minulle vastaa, voinko mää sua auttaa?
Ei, ei minua voi auttaa.
Senkin lahopää, voisiks sää sit olla hiljempaa?
Savusauna, tonttu vielä yksi kauha.
Rauha minut valtaa, hetkeksi voin murheeni hautaa.
Lapio jäi kotiin, enkö koskaan opi?
Päähäni eksyy jättiläinenkin.
Loppujen lopuksi, olen itsekin vain muukalainen.