IRC-Galleria

Ei mulla oo mitaan asiaa. Mitaan ei ole tapahtunut! Ei kerrassaan mitaan! Jos joku vaittaa etta jotain on tapahtunut, se joku valehtelee raskaasti!
Terkkuja kaikille kuitenki!
(Tekis mieli kirjottaa etta aiti laheta rahaa, mutta koska aiti on galleria-kyttaaja niin en kirjota)
Isi laheta rahaa!

Aikani Amsterdamissa kesti vain viikon, ja vei vain noin puolet reissubudjetistani... No ei nyt ehka ihan, mutta jos haluu tuhlata silmittomasti rahaa, niin Amsterdam on sillon just oikee maaranpaa. Noh, joka tapuksessa, tassa kaikki mita tapahtui pahkinankuoressa;
pienista epailyista huolimatta sain kuin sainki oman reissuruotsalaisen luokseni, notkuttiin lahes kaikki illat hostellissa jonka asiakkaita ei oltu maailman rennoimman Californialaisen kriminaalin kanssa, vuokrattiin hollantilaiseen tapaan polkupyorat ja ajeltiin kamppimaan kaupungin ulkopuolelle ja nauttimaan Hollannin vapaamielisesta suhtautumisesta erinaisiin luonnontuotteisiin ja useista pulloista halpaa punaviinia, ja toimitettiin noin yleisesti vaan paljon tyhjaa ja juotiin paljon kaljaa. Oltiin olevinamme varsin napparia, joten sen sijaan etta oltaisiin maksettu hostellista etsittiin hyva puisto ja koisattiin siella, mutta voi vittu etta viimesena aamuna tuli takkiin! Meinaan on aika karu heratys, kun kaivaudut kolmen tunnin younien jalkeen esiin makuupussistas, ja vieressa ponottaa VIISI vitun poliisia, jotka kuskaa sut asemalle ja ilmottaa, etta se oli sitten 90 euron ulkoimahostelli, PER LARVI. Ja ulos ei kuulemma paase ennenkun fyffea alkaa loytymaan, vaikka kaytettiin kaikki mahdolliset ja mahdottomat ylipuhumisen keinot ja lypsettiin kuiviin kaikki koskettavien ja sydanvertavuotavien tarinoiden varastot mita meilla vaan ikina oli. Joten loppujen lopuks se siita fiksuudesta, 180 eurolla oltais vittu otettu vaikka sviitti Hiltonista ja siihen paalle viela samppanjaa ja vaahtkarkkeja. Ihan tosissaan, Suomen poliitikot vois ottaa mallia Hollannista; kun huoraus ja huumeet on laillisia, niin poliisilla ei oo oikeestaan muuta tekemista kun kerata rahat pois turisteilta, jotka nukkuu puistoissa tai ajaa ylinopeutta polkupyoralla tai aivastaa nuotin vieresta tai tai tai...

Tan tapahtuman jalkeen jotenkin luontevasti sitten syntyi paatos jattaa Amsterdam taakse, joten otettiin juna kaupungin ulkopuolelle ja nostettiin peukalot pystyyn. Liftausta, tappelua, hyvia aikoja, notkumista huoltoasemilla, ja kyyteja erikoisilta ihmisilta. Tavattiin maailman ehdottomasti kaunein ranskalainen pariskunta jonka kanssa oltais oltu valmiita menemaan vaikka kiinaan asti ihan vaan siita ilosta etta oltais saatu tuijottaa niita pidempaan. Ikava kylla ne ei ollut menossa kiinaan. Sitten saatiin kyyti Marokkolaiselta jannulta, joka oli kylla kaikin puolin mukava ja joviaali ja vieraanvarainen ja hauska, mutta joka oli Belgiassa maanpaossa, koska oli etsintakuulutettu Hollannissa karattuaan vankilasta kahden vuoden istumisen jalkeen. Sitten koetiin liftaamisen tien paalla olemisen syvin olemus: uututtaan kiiltava poso ja nahkaistuimet, tuuli tukassa ja tupakka kadessa, helposti 160 km/h mittarissa & musiikki niin kovalla etta korvista vuotaa melkeen verta.

Saavutettiin Pariisi, jossa vietettiin yo tehden sita mita osataan parhaiten, toimitettiin tyhjaa, juotiin kaljaa ja puhuttiin paskaa hyvassa seurassa. Pariisin jalkeen tultiin hieman laiskoiksi, ja liftaamisen sijaan sniikkailtiin juniin janiksina ja kerrytettiin huomattava velka Ranskan valtion rautateille, tosin ikava kylla sakkolaput menee osoitteeseen "Kuutamolla 22, 01230 Perse, Sweden"...
Matkan varrella tuli ihmeteltya, etta erikoisiin tilanteisiin sita ihminen ehdoin tahdoin ittensa oikeen laittaa, olla nyt jumissa Ranskassa, paikassa jonka nimea ei muista/tieda, odottaa 7 tuntia junaa, josta lentaa ulos ennen kuin onedes kunnolla ehtinyt istua alas, jouta tullivirkailijoiden ahdistelemaksi varsin pitkaksi aikaa, ja paatya viimein jonkun sikarikkaan ranskalaisen takapihalle nukkumaan vesisateessa. Oi aikoja!
Mutta viimein barcelona saavutettiin, ja nyt on kesa ja toivottavasti lisaa hyvia aikoja!

Pus pus, koitan jaksaa paivitella vahan useemmin ehka tasta lahtien, tiedan etta teita kiinnostaa iiiiihan silmittomasti meikalaisen tekemiset ja tekematta jattamiset!

(Ketahan ma yritan huijata, minka vitun yleison pyynnosta meinaan??!)
Noh,, joka tapauksessa, muutamia muistiinpanoja matkani varrelta:
Ensinnakin kaytannon asiaa kaikille era- ja ulkoimahenkisille: jos aiot nukkua riippumatossa ulkona, pida riittavan vaatetuksen lisaksi huolta myos siita, etta osaat jo ennakoon muutaman napparan solmun joilla sen riippumaton saa tosiaan, no, riippumaan. Keskella yota on vahan turhauttavaa romahtaa maahan loystyneen solmun takia, ja alkaa sitten silmat ristissa ja sormet ummpijaassa muistelemaan, etta mitahan ne meille siella partiossa opettikaan naista solmujen tekemisesta.
Noh, taa oli Tampereella, Bremenissa loysin sitten onneks oikeen kotosan ja lepposan puiston, missa oli mahtava nukkua. Ihan maan tasalla kyllakin, koska saksan poliisit on natseja enka halunnut ottaa riskia etta saisin mojovat sakot jostain "luonnonvaraisen kasvikunnan tuhoamisesta roikottamalla itsensa painosta riippumattoa raukkojen puu-parkojen valissa". Oli kylla aika erajorma olo, kun siina vaiheessa kun muut ihmiset alkaa suuntaamaan lampimiin sankyihinsa nukkumaan, niin meikalainen nappaa makuupussin ja pyyhkeen matkaan ja suuntaa ankkalammelle jakamaan viiden tahden ulkoilmahotellin paikallisen elain- ja lintukunnan kanssa.

Bremen oli kylla sehr bueno paikka, olisin jaanyt sinne helposti vaikka kuinka pitkaks aikaa, mutta Hollannin puolelta alko kuulumaan paiva paivalta voimistuva hiljainen tuulen kuiskaus; "Amsterdam, amsterdaaam, amsterdaaaam..." Joten olihan se sitten nakattava reppu selkaan ja painuttava tien laitaan heiluttamaan peukaloa. Melko pitkan tuloksettomman peukalonheiluttelemisen jalkeen paatin ettia ittelleni hiukan vilkkaamminliikennoidyn peukalonheiulutuspaikan. Paha kylla, saksan poliisi tuntu olevan sita mielta, etta olin valinnut paikkani hieman vaarin, ja melkoisen mulkoilun ja ahinan ja puhinan seurauksena ne kyyditti mut jonnekin jumalan selan taakse huoltoasemalle (ILMAN SAKKOJA JOPA), ja vaitti etta siita olis sitten helppo saada kyyti vaikka Azerbaijaniin asti jos niikseen tulee. Muutaman tunnin kuluttua tulin siihen tulokseen, etta a.) meikalaisen tuominen sille kyseiselle huoltoasemalle oli kylla pahemman luokan vittuilua niiden poliisien taholta, b.) joko mulle vittuiltiin taas, tai sitten Osnabruck (vai-mika-ny-vittu-se-oli-jonka-kautta-olin-menossa) on oikeesti niin hanuri paikka ettei kukaan tosissaankaan halua menna sinne, ja c.) saksalaiset on vielakin aikamoisia nationalisteja, hyva ettei tuu tunti turpaan ja saunan takana tavataan, kun yritat kysya joltain ihan-kenelta-tahansa asiakaspalveluhenkilolta, etta puhuuko ne englantia.

Noh, lopulta sitkea peukalonheiluttaminen palkittiin, ja paasinkin sitten jo ihan lahelle Amsterdamia suhteellisen kivuttomasti, jonka jalkeen vietinki sitten lepposan yon trashaillen parillakin eri huoltoasemalla, muutaman tunnin jokaisella. Ei ollu kovasti Amsterdamiin menijoita... Onneks oli sentaan mukavaa henkilokuntaa, pullaakin sain ilmaseks, ja kofeiiniyliannostuksen kaupan paalle. Mutta kylla Suomi sentaan on hieno maa moniin muihin verrattuna. Meinaan vaan, etta mita iloa on maleksia jollain jumalanhylkaamilla huoltoasemilla, kun ei voi aikansa kuluks edes pelikoneita rampyttaa (niita ei siis vaan yksinkrtasesti oo missaan)??! Ei vissiin kauheen kovia pelaileen naa muut eurooppalaiset?.. Yhella huoltsikalla oli kylla BINGO...! Siina yon aikana tuli ajateltua, etta onkohan se sita kuuluisaa "reissuromantiikkaa" tai "elamyksia", kun maleksii koko yon likasena ja vasyneena ja jumissa jossain huoltoasemalla jossa kay keskimaarin yks auto tunnissa?
Paasin kuitenkin lopulta Dameihin, VAAN 20 tunnin matkustamisen jalkeen. Sikali heikko esitys, etta viime kesana meni Barcelonasta Amsterdamiin 27 tuntia, ja nyt noin kauan vitun Bremen-Amsterdam, joka on suurinpiirtein viissataa vitun kilometria, eli ei matka eika mikaan.
Paatin palkita itteni ottamalla oikeen HOSTELLIN (ei vahiten siks, etta taalla sataa ihan vitusti), ja kylla oli mahtava fiilis paasta KUUMAAN SUIHKUUN ja OIKEESEEN SANKYYN ja PUHTAISIIN LAKANOIHIN! Eika tarviinnut jakaa petia paikallisen elainkunnan kanssa, mista suuri plussa myos.

Mutta nyt Amsterdam...


Peeas. Kahen aurinkoisen paivan jalkeen mulla on jo niin hieno rusketus, etta kannattaa olla vahan kateellinen. Ei joka muijalla ookaan noin viis astetta ruskeempi nena kun muu naama....

Peepeeas. Tieda aina, missa pyyhkeesi on!

Peepeepeeas. Pus pus

Herranjestas, joko mulla on ihan uskomattoman huono suuntavaisto (ei oo mahdollista) tai sitten en tosiaan paljon kiinnitä ympäristööni huomiota (nojoooo), tai sitten nää perkeleen Huikkaharjun kadut muuttaa huvikseen suuntiaan ja päättymispisteitään aina sillon kun meikäläinen on liikenteessä (luulisin et tää on se todennäkösin selitys). Meinaan en mä muutakaan selitystä keksi sille, että oon kuitenki asunu täällä jo yli pari vuotta, ja viimeks tänään EKSYIN matkalla asemalta kotiin (matkaa noin puol kilometriä). Eihän siinä, sehän nyt olis ihan luonnollista jossain vaikkapa Pariisin kokosessa ja näkösessä kaupungissa, mutta että vitun Huikkaharjussa! Vaikka onhan tää Vantaa varsinainen metropoli, että eipä sikäli... Olin vielä herranjumala SELVINPÄIN, edellisen kerran kuitenkin eksyin täällä sellasessa kolmen ja puolen promillen rehellisessä perskännissä.
Mitäköhän vittua siitä mun Eurooppa-rundista tulee kun eksyn jo kotonani...?

Kun pesee astiat tiskiaineen sijasta tolulla, niin tulee ihan eri tavalla puhdasta. Tulee jopa niin syväpuhdasta, että äitiltä saaduista hienoista kahvikupeista lähtee väri ja lautasista pinnoitus. Myös käsiä saattaa kirvellä hieman eri tavalla kuin tavallisen fairyn kanssa pelleillessä.

Ei jumantsuikka, tajusin tossa just äskettäin, että oon käyttäny KIRJOJEN JA LEHTIEN parissa aika ison osan siitä energiasta ja ajasta jonka olisin voinu käyttää esimerkiks uskomattoman aivokapasiteettini hyödyntämiseen vaikkapa tieteen nimissä. Siinä ajassa mitä meikäläinen on käyttäny VIIHDEKIRAJLLISUUDEN LUKEMISEEN, olis näillä uskomattomilla skilsseillä todennäkösesti jo keksitty lääke HIViin, ratkastu ilmasto-ongelmat ja nälänhätä, keksitty keino matkustaa hyperavaruudessa, ja väkerretty päälle vielä muutama eritääin näppärä tietokonepeli ja -sovellus joilla tahkois miljarditulot. Näin ihan vaan muutamia mainitakseni siis.

Otetaanpa esimerkiks vaikkapa härripotterit. Kun niitä on ilmestyny seittemän, ja mä oon jokaisen niistä lukenu VALEHTELEMATTA ainaki seittemän kertaa (paitsi uusimman, joa ilmesty reilu vuos sitten ja jonka oon lukenu vasta neljä ja puol kertaa), niin siinä on jumalauta jo YLI NELKYTKUUS härripotterinlukukertaa (että ei kai se tän valossa oo mikään ihme, jos joskus hirveessä helikopterikännissä kuvittelen eläväni härripotter-maailmassa). No eipä siinä, härripotterihan on korkeakulttuuria, mutta kun ton suhteuttaa kaikkeen muuhun sälään mitä oon elämäni aikana lukenu (mikä ei oo kauheen vähän), niin ei voi kun tulla siihen tulokseen, että mä oon onneks niin vaatimaton ja vähääntyytyvä ihminen, että ei yhtään haittaa se menetty MAINE, KUNNIA JA MAALLINEN OMAISUUS, mikä mulle eittämättä kuuluis, ja mikä on multa otettu pois vain siitä syystä, että oon kanavoinu energiani ja luppoaikani hieman väärällä tavalla.

Meinaan on se jumalauta, että Vantaan kävely- ja pyörätiet on sellasessa kunnossa, että muistuttaa lähinnä itsemurhayritystä lähtee sanotaan nyt vaikkapa rullaluistelemaan niille. Ja skeitata jos haluaa niin sen voi unohtaa kyllä sitten jo ihan alkuunsa, koska jalat menee niin maitohapoille ensimmäisen viiden minuutin aikana ihan vaan siitä syystä, että tärisyttää niin paljon kun asvaltti on niin saatanan röpelöistä.
No, se nyt on yleisesti tiedossa oleva fakta, ja sen kanssa on ollu opittava elämään tässä aikojen saatossa. Mutta kyllä se jumalauta on viimenen tikki, kun pimeen aikaan koittaa just niillä edellämainituilla rullaluistimilla selvitä hengissä kotia, ja vittu VÄHINTÄÄN kaks kolmesta katulampusta siinä matkalla on rikki. koitapa siinä sitten säkkipimeellä arvailla, että missäköhän kohtaa tässä tiessä nyt olis VÄHITEN halkeamia ja kuoppia ja hiekkaa.
Tällä kertaa selvisin kylläkin hengissä kotiin asti, mutta siitä nyt voi kiittää lähinnä mun uskomatonta ketteryyttä ja taitoa.
ETTÄ KUKA VAAN VANTAAN KUNNALLISVALTUUTETTU, TÄTÄ TEKSTINPÄTKÄÄ VOITTE IHAN VAPAASTI LAINATA SIELLÄ POLITIIKKAPALAVEREISSANNE TEHDESSÄNNE ALOTETTA KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLIEN PARANTAMISESTA, SIIS SIKÄLI KUN SIINÄ PULLAKAHVIEN RYYSTÄMISEN OHELLA SUINKIN KERKIÄTTE!!

Pitäis aina tietää paremmin, että jos kaks loppasuuta ostaa punkkupullon juodakseen aterian kanssa sivistyneesti lasin tai kaks, niin kyllähän se poikkeuksetta menee siihen, että tempastaan se punkkupullo ei-välttämättä-niin-sivistyneesti, sitten ratsataan kaapit ja juodaan kaikki löytyneet kaljat riippumatta siitä kenen kaljoja ne alun perin on ollu, ja kun kaljat on juotu kipitetään lähimpään juottolaan ja hankitaan oikeen maailmanluokan krapula seuraavaks päiväks töihin. Pitäis myös aina tietää paremmin, että kun menee kankkusessa töihin niin välttämättä se meiän ravintolan ruokalista ei tarjoo sitä parasta krapulantappoevästä, ja tätä silmälläpitäen pitäis aina muistaa käydä mäkkiläskeilemässä juustohampurilainen tai kaks ennen töihinmenoa. Meinaan vaikka fetasalaatti hyvää kieltämättä onkin, niin ei se paljon lämmitä siinä vaiheessa kun elimistö huutaa suupielistätirskuvan rasvaista täsmäasetta krapulanhoitoon.
Pitäis myös aina tietää paremmin, että se kankkuspäivän kolmas kova pee on hirveen vaikee tai ainaki varsin sotkunen ja ikävä hoitaa, jos on sattunu hankkimaan sen päräyttävän kankkusen sille kuukauden vittuimaisimmalle noin yhdelleneljännekselle.

Puheenvuoro päättyy.

"Älä kaada mulle enää Janxin ponua!
älä kaada mulle enää Janxin ponua!
Mulla räjähtää kieli
valehtelee mieli
se silmät multa nieli
vie helvettiin mun tieni.
Kuule, kaada mulle lisää
Janxin rajuu ponua"

Sehän on sinällään ihan imartelevaa, kun joku random äks-hemmo tulee junassa iskemään. Kasvattaa itsetuntoa ja näin päin pois.
Mutta ihan en oikeen tiedä, että pitäiskö olla imarreltu vai pikkusen ottaa itteensä, kun avausrepliikki menee suurinpiirtein näin:
"He-hei, moi, mitä mimmi? Vittu piti ihan tulla lätiseen ku soot niin rennon näkönen, ku tääl junas kaikki tuppaa olemaan ihan paskanjäykkinä aina..." (Tähän asti siis ei mitään, ihan jo voi vähän hymyillä nätisti ja räpsäyttää vaikka kerran ripsiä. MUTTA SITTEN:) "Hei mihin mimmi on menossa?? Sä oot nii lunkin näkönen et SALEEN JOHONKIi KORSOON, eiks ni??"
Siis jumalauta, mä luulen et tän jätkän kantsis ihan tosissaan käydä jonkuasteinen "näin puhut naisille ja saat pesää"-kurssi. Voi jösses mä sanon.