Olipas kerrassaan loistava uusivuosi-viikonloppu, ehkä jopa elämäni parasta aikaa tähän mennessä (tai ainakin vitun pitkään aikaan parasta), sen verran mukavaa ja hauskaa oli kaikinpuolin 24/7. <3 Puuh. Ihq Melina-tyttönen, paljon viinaa, ihan vi-tun levottomia juttuja, Narniaa, Rossoa, raketteja, nugetteja, salmaria, Passoaa, Pisangia, punkkua...Predatoria... ;D <3 Oli kiva katella himasta kun Helsinki pisti ihan perkeleesti rakettia taivaalle, aiempina vuosina ollu könyämässä millon missäkin kunnossa pitkin maita ja mantuja. Nyt keskustassa uudessa kodissa lämpimässä ja vielä loistavassa seurassa niin eipä tuo aatto olisi kyllä voinut paremmin mennä, kiitos siitä kuuluu tasan tuolle yhdelle. Kiitos. <3
Mutta nyt kun tuo nainen ihanainen karkasi takaisin kotio ni tuntuu että se otti jotain olennaista mukaan täältä. Theres something missing. Taisi lähteä ½ mun sydämestä ja pikkasen aivojaki sinne keskisuomeen päin, sen verran kurja, vaillinainen ja ihan vitun omituinen olo ollu koko illan/yön. Unesta tietoakaan ja vatsa kipeä ku perkele. Missä on se nauru, se ilo, se ihana persoona. Missä kaikki on. Koko yön vähän väliä tästä noussu, kävelly ympäri kämppää, katellu tyhjiä huoneita, tyhjiä tuoleja, ikkunasta, paniikinpala kurkussa ja ihan hiton sekavissa olotiloissa. Niinkuin olisi joku kauhea hätä ja huoli päällä kokoajan, hermona.
Ihan hiton hukassa kyllä nyt, ei tässä näin pitäny käydä...