IRC-Galleria

Olen sieluineni vanki, mutta muutan silti maailmaa ja teen historiaa. Odotan ja odotan,
odotan koko elämäni läpi kaikkea onnea joka minua odottaa, joka on minulle annettu tavoitettavaksi vuosin päähän. Varjoni painavat ainakin tonnin, kuin lyijy, joita joudun
raahaamaan perässäni läpi maan ja taivaan, läpi auringon ja kuun,
läpi metsän ja meren, läpi huonojen ja hyvien päivien, läpi pimeän maan,
mutta maa ja taivas ovat rajoina joita en voi ylittää kuin vasta seuraavassa elämässä.

Sinä iltana minulla oli hauskaa kanssasi. Jos pystyisin, siirtäisin aikaa taaksepäin aamuun jotta voisin elää sen päivän yhä uudestaan ja uudestaa.En millään olisi halunnut mennä nukkumaan vaikka kello oli jo paljon ja oli jo yli puolenyön, mutta silmäni sulkeutuivat väkisin. Näin unta sinusta ja minusta seuraavana aamuna kesäpäivän auringonpaistees syömässä jäätelöa, istumassa kahdestaan vanhan sillan kaiteella, nauramassa yhdessä.
Aamulla kun heräsin, kirjaimellisesti syöksyin tapaamispaikallemme, mutta sinä et ollutkaan siellä. Odotin sinua. Odotin, mutta et tullutkaan. Siinä samassa muistin kuin salama kirkkaalta taivaalta: "Tänään sinä lähdit kauas pois. Pois ainiaaksi luotani!" Kerroit että lähdet aikaisin aamulla ja että haluaisit nähdä minut aamulla vielä viimeisen kerran ja hyvästellä. Otin kännykkäni ja katsoin kelloa. Olit lähtenyt jo kaksi tuntia sitte. Kyyneleet valuivat silmistäni. "Miten olin voinut unohtaa sinut?"
Yritin soittaa, muttet vastannut, pelkäsin ettet halunnut enää puhua kanssani! Nyt sain tekstarin, katsoin sen kyyneleisillä silmilläni. Se oli sinulta! Suulleni tuli leveä hymy kun luin viestisi:
"Ei se mitään vaikka et tullutkaan. Nähdään joskus. Rakastan sinua aina!<3"

Ikävöin sinua suuresti, en voi vieläkään hyväksyä sitä todeksi! Olit elämäni tärkein ihminen ja autoit minua kaikessa. Jos tein jotai väärää ja tyhmää mikä oli väärin, annoit rangaistuksen siitä etten tekisi sitä enää uudestaan. Kun olin korjannut tekeleeni ja tehnyt jotain hyvää, kehuit minua. Aina kun mietin jotain sellaista miä painoi mieltäni, pystyin aina kertomaan sen sinulle. Kun itkin, supatit kauniita ja lohduttavia sanoja korvaani jotta lopettaisin itkemisen, kun minulla oli hauskaa, nauroit kanssani, jos halusin jotain minkä muistan aina, autoit minua saamaan sen. Nyt sinä olet poissa! En näe sinua enää ikinä paitsi siten kun kuolen itse. Suuressa hautakivessä luke nimesi, syntymäpäiväsi ja päivä jolloin kuolit. Puumerkkisi on ikuistettu hautakiveesi ja kun katson sitä ja hautaa, en voi uskoa että sinä lepäät, nukut rauhassa mullan alla kaikkien kukkien ja seppeleiden alla. Kynttilät tuikkivat tuulisellakin säällä, annat niille voimaa jotta ne palaisivat. Muistan sen päivän kuin eilisen kun poliisit tulivat meille ja kertoivat että sina olit kuollut moottoripyörä onnettomuudessa. En uskonet sitä todeksi, menin shokkiin, jalat katosivat altani ja kaaduin, itkin ja huusin, yritin herätä painajaisesta mutta se olikin totta! Kauheaa totta!
Illalla en pystynyt nukkumaan. Ajattelin vain sinua. Ajatuksissani pyörivät vain viimeiset onnen hetkemme jota sain viettää kanssasi, viimeiset yhteiset naurumme joita sain nauraa kanssasi. Aloin taas itkeä, nukkuminen oli mahdotonta. Kävelin ympyrää huoneessani ja pidin silmiäni kiinni. Muistelin hymyäsi jota en enää näkisi. Pysähdyin, mutta piden silti silmiäni kiinni. Kyyneleet valuivat poskiani pitkin ja putosivat huoneeni lattialle. Tunsin halauksen, se olit sinä. Pieni hymy levahti kasvoilleni ja vastasin halauksee. Käteni osuivat itseeni, avasin silmäni, sinä et ollutkaan siinä. Hetken ajattelin että kaikki olisi ollut vain pahaa unta mutta se olikin totta, mutta silti tunsin että halasit minua, henkesi leijaili huoneessani odottamassa että nukahdan turvallisesti. Pidit minusta huolta.
Kun oma aikani koittaa ja lähden pois täältä, toivo että olisit minua taivaan porteilla vastassa. Sitten olemme taas yhdessä. Rakastan sinua aina vaikka et olekkaan enää luonani.