IRC-Galleria

Oinas pyyhältää baariin niin lujaa vauhtia ettei ovimies tajua edes mikä hänen ohitseen viuhahti. Oinas suuntaa suoraan baaritiskille, tilaa kymmenen vodkasnapsia jotka viskaa kurkkuunsa alta minuutin. Kyytipojaksi hän kaataa kannullisen sangriaa ja muutaman oluen ja sytyttää savukkeen; pakko saada toimintaa aikaiseksi.

HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO
HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO
HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO
HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO
HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO
HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO
HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO
HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO
HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO
HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO
HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO
HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO
HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO
HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO HOMO !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!111111

Oikeilla rakkaustarinoilla ei ole onnellista loppua, koska oikea rakkaustarina ei koskaan lopu. Tiedät olevasi rakastunut, kun vaikein asia on sanoa hyvästi. Älä koskaan anna kenellekään kaikkeasi, sillä kun hän on poissa, on sydämesi viety. Kun elämäsi rakkaus jättää sinut ja sanoo "voimme edelleen olla ystäviä" se on sama asia kun koirasi kuolisi ja äitisi sanoisi "voit edelleen pitää sen". Jos et saa jotain ihmistä ajatuksistasi pois, ehkä hänen kuuluukin olla siellä. Kun todella rakastat jotain, olet valmis päästämään irti ja jos hän tulee takaisin se on tosi rakkautta. Koska tosi rakkaus on aina vaivan arvoista. Älä koskaan luovu asioista jotka saavat sinut hymyilemään. Se satuttaa kun rakastat jotain, mutta et saa pitää häntä sylissäsi.

Elämän suurin haaste on löytää joku, joka tietää kaikki virheesi, eroavaisuutesi ja mokasi, mutta edelleen rakastaa sinua. Rakkaus on kuin sota, helppo aloittaa, vaikea lopettaa ja mahdoton unohtaa. Maailman hienointa ja kauneinta asiaa ei voi tuntea, eikä nähdä, vaan se pitää kokea sydämellä.

Älä koskaan riko sydäntä joka oikeasti rakastaa sinua. Mutta muista et tule olemaan rakkaasi ensimmäinen, viimeinen tai ainoa. Hän on rakastanut aiemmin ja tulee rakastamaan uudelleen. Mutta jos hän rakastaa sinua nyt, niin millä muulla on väliä. Hän ei ole täydellinen, mutta et ole sinäkään ja te ette tule olemaan koskaan täydellisiä. Mutta jos hän saa sinut nauramaan, koska joudut miettimään kaksi kertaa ollaksesi ihminen ja tekemään virheitä. Pidä hänestä kiinni ja anna hänelle osa itsestäsi. Hän ei tule ajattelemaan sinua joka hetki, mutta hän antaa sinulle osan itsestään, jonka tietää sinun pystyvän rikkomaan. Älä satuta häntä tai vaihda toiseen. Älä odota enempää kuin hän voi antaa. Hymyile kun hän tekee sinut onnelliseksi, huuda kun hän tekee sinut vihaiseksi ja kaipaa kun hän ei ole kanssasi.

NYT ON SITTE KESTÄYTÖPAIKKA MELKEE VARMISTUNU ONSE KIVA RAATAA TÖISSÄ KU AURINKO PAISTAA JA MUUT KITTAA PIITSILLÄ KALJAA :)

Tyylipisteitä ei jaeta,
armoa ei anneta, eikä haeta.
Ylitöissä, lääke ja myrkkyöissä
nykyään mun työ on pysyä hengissä.

- On tärkeää löytää mies joka:

1. Kokkaa ja tekee töitä.
2. Saa nauramaan.
3. Johon voi luottaa.
4. On hyvä sängyssä.
5. Ja että nämä neljä miestä eivät tunne toisiaan.

Sillä voi ostaa talon mutta ei kotia
Sillä voi ostaa sängyn mutta ei unta
Sillä voi ostaa kellon mutta ei aikaa
Sillä voi ostaa kirjan mutta ei tietoa
Sillä voi ostaa aseman mutta ei kunnioitusta
Sillä voi maksaa lääkärin mutta ei terveyttä
Sillä voi ostaa verta mutta ei elämää
Sillä voi ostaa seksiä mutta ei rakkautta