Tahtoisin sen tunnustaa kukaan ei oo yhtä tärkeä, tätä yötä kun kanssasi kuljen. Uskalla en liikahtaa, enkä lumousta särkeä, kaiken muun tästä huoneesta suljen. Iho muistaa jokaisen kosketuksen, mieli noiden sanojen merkityksen, sydän viimein ymmärtää kaipauksen ja niistä jokainen tahtoo lisää.
Hento kuiskaus pimeässä, se pyytää viereeni vielä jää, hyvä on hiljaa olla tässä, mennyttä en luonas enään nää, syliisi unohdun ihoosi painaudun hetkiseen tarraudun ja pienet toiveet toteutuu.