Jos mä en hyväksy tätä maailmaa sellasena kuin se on, onko se jotain teiniangstia? Jos mua pelottaa tulevaisuus ja on heikko olo yksin, onko se teiniangstia? Jos mä tahdon edes hieman huomiota ja läheisyyttä ja lähden etsimään sitä, kaikki kruunaa mut idiootiks. Tyhmäks vammaseks idiootiks.
Ootteko tullut ajatelleeksi, että täällä maailmassa kaikki on erilaisia ja kukaan ei ole samanlainen kuin sä? Nyt tietenkin ajattelet, että olet ajatellut. Kohta omatunto alkaa kolkuttaa ja tunnet ittes paskaks ihmiseks. Eikö?
Mietin tässä, että miten mä teen sen ens perjantain kanssa. Mä en saa otettua ketään kaveria mukaan täältä Turusta, se ei sais yöpaikkaa. Mä en saa kaveria Tampereelta, kun mä en tunne sieltä ketään. Toisaalta sinne tahtoo niin mennä, määhän menenkin sinne. Mutta kun ei sinne yksin tahtois mennä. Siitä puuttuu kokonaan se keikkafiilis ja unohdan itteni jonnekkin nurkkaan vaan mököttämään.
Pitää alkaa tekemään Pian synttärikorttiamoikka.