kaivoin tänään huvikseni valokuville pyhitetyn pahvilaatikon esille. kovin pölyinen se olikin, mutta oli silti mielenkiintoista selata pitkästä aikaa vanhoja valokuvia. niitä katsoo ihan eri tavalla kuin 10 vuotta sitten. vauvakuvia, matkakuvia, 1800-luvulta peräisin olevia semi-antiikkeja (jotka ovat muuten todella hienoja), mutta erityistä nostalgiaa herätti ensimmäisen luokan luokkakuva ja sen myötä löytyneet vanhat todistukset ala-asteelta, joiden kuvittelin hukkuneen.
osittain ajatus vanhojen valokuvien kaivaamisesta tuli eilisyönä, jolloin sain päähäni, että on aika paikata aukko yleissivistyksessä ja katsoa blade runner. olin kyllä nähnyt sen aikaisemminkin, mutta jotenkin pätkissä. joka tapauksessa, vähitellen kävi ilmi, että kyseessä on mahdollisesti paras elokuva ikinä, eikä vähiten mahtavan soundtrackin takia.
olen kunnostautunut kulinaristina. nimittäin minä ja katkaravut ollaan nykyään ystäviä, joskin ei aivan ylimpiä sellaisia. kuitenkin, ikään kuin suhteiden lämpenemisen kunniaksi, keksin toissapäivänä ruokakaupassa, että voisin koittaa valmistaa katkissalaatin onnistuneen katkis-paistetut nuudelit-viritelmän jälkeen. valitettavasti katkissalaatti ei ollut edellisen kaltainen menestystarina, mutta se ansaitsee toisen mahdollisuuden.
tässä kuussa on muuten lähtö lapinjärvelle. fiilikset ovat vaihdelleet kohtalaisen napakasta vitutuksesta "siellähän on ihan kivaa"-tyyppiseen odotukseen. mutta onneksi, onneksi tajusin hoitaa työpaikka-asiat ajoissa, niin ettei tarvitse nyt kuumotella sellaisen perään.