Retkeni alkoi samaiselta bussipysäkiltä erään viehkeän neidon kanssa, jonka kanssa numeroita vaihdettiin ja huumassa siinä vähän vitsailtiin että tultaisiin vikalla bussilla takas Lohjalle kun toisistamme vain kaikki kauniit puolet esiin saadaan. Reittimme eriytyivät Kilossa ja siitä se epäonni sitten alkoi, ilmeisesti tämä tyttö oli mun onnenkantaja. Bussikuski alkoi terminaaliin saavuttuamme väittämään, etten ollut maksanut koko matkaa. En suostunut panttaamaan omaisuuttani. Epähuomiossa huomasin saapuneeni Tikkurilaan vaikka ihan toinen oli päämääräni. Junanvaihdos. Ohjeistus siihen päämäärään oli vain ystäväni ilmoittama ilmansuunta tietyltä juna-asemalta. Niin kovin hyvänä ystävänä suostuin myös kantamaan kahdelle laiskalle hipanotskille juomat joen varteen. Siinä minä sitten suuntasin länteen 24 ohraista juomaa mukanani. Käteen kovasti sattui painava lasti ja kengät hiersivät, kun tallustelin ympäriinsä koittaen paikallistaa jotain joeksi kelpaavaa. Vihdoin ryytynyt mieleni heräsi, ja löysin kuin löysinkin joen, josta oli kyse. Siinä sitten hetken onnellisena avasin keissistä kaljan ja istuin sen laatikon päälle odottelemaan. Kuinka ollakaan, se levähti alleni, huolimatta höyhenenkevyestä enkelimäisestä olemuksestani. Et meni ihan nappiin tuo alkuosa retkestäni. Noh, eipä tässä jaksa sitten enempää kertoakaan, kuin sen, että mun pitäis tehdä jotain ihan muuta nyt kun istua tässä gallerioimassa.