Minä todella TODELLA toivon että Antonio Puerta näkee sieltä missä se nyt on (taivaassa?) tänne alas. Ja että se voi nähdä myös semmoista mitä ei ennen olisi voinut nähdä, kuten mitä suomalaiset nuoret hommaa. Minä todella toivoisin että Antonio nyt naureskelee tuolla jossain että MITÄ MITÄÄ EN VOI USKOA että olin niin tärkeä, että minua on ajateltu niin paljon, että jopa Suomessa asti on ajateltu, että minun muistolleni on perustettu yhteisö johonkin suomalaisten galleriaan.
Toivoisimpa että Antonio nyt lukisi vaikka tätäkin mitä tässä kirjotan ja hymyilis oikein ylpeänä ja onnellisena. Toivoisin että se nauraisi. Ja että sen olisi hyvä olla ja se näkis jo tulevaisuuteen ja tietäis että sen lapselle tulee hieno elämä.