Joenlaskureissulta lähtevä Sarah (Shauna MacDonald), tyttärensä ja miehensä joutuvat kolariin, jossa perheen miehisin ja lapsellisin kuolevat välittömästi (brutaalisti), mutta Sarah jää henkiin. Hänen vihdoin herättyään koomasta porukka, joka oli joenlaskulla hänen kanssaan päättää piristää täysin murtunutta Sarahia luolaseikkailulla. Kaikki luulevat, että Juno (Natalie Mendoza) on löytänyt sopivan turistinähtävyyden karttoineen ja ulospääsyineen, mutta ei... Kunnianhimoinen Juno tyttö ajatteli, että he tutkisivat uuden luolajärjestelmän itsekseen, missä kukaan ei ole vielä käynyt. Päästään selvittämään, mitä totaalinen selviytymisvietti tekee ihmiselle, kun toivoa ei ole nähtävissä (höystettynä kallionkoloista työntyvällä terrorilla).
Huonoja arvosteluja iteltä ei näytäkkään tulleen vielä ja pidän sen niin vielä tämän arvostelun ajan. Pienien otsa- ja taskulamppujen sekä videokameran nightwisionin avulla kuvattu leffa luolastossa pitää pelon tunteen yllä luolaan astumisesta alkaen. Juoni on loistava ja näyttelijät suoriutuvat tehtävästään näytellä paniikkia paremmin kuin hyvin! Tämä on näitä leffoja, joissa luulee turtuneensa kaiken maailman säikähdyksille sun muille BÖÖ! -hetkille, mutta ohjaaja Neil Marshall käyttää näitä hetkiä elokuvassa erittäin nerokkaasti sinne tänne siroteltuna. Ei tuu mieleen lähihistoriassa sellaisia hetkiä, joissa tärisisin 5 minuuttia säikäytyskohdan jälkeen pelosta kankeena. Kaverini elokuvissa hoki saman aikaa säikäytyksen jälkeen: mitävittuamitävittua... Joten elokuva pystyy säikäyttämään psyykkisesti SEKÄ pitämään piinaavan pelon yllä, koko sen keston ajan. Suosittelen elokuvaa suolien, veren ja muun verta himoitsevan kauhun ystäville. Itseeni upposi, kuin muna pers........veitsi voihin!
*****