kohdannut suuri suru. Hänen sydämensä on murtunut, enkä voi sanoin hänen tuskaansa kuvailla.
Iso osa hänen maailmaansa mureni 9.5.2008, kun suureksi järkytyksekseni tajusimme ystäviem-
me kanssa häpäisseemme hänen autonsa. Tuomaksen pahin painajainen oli alkanut.
Olen elämässäni aina pyrkinyt itse vastaamaan teoistani ja niin teen myös nytkin. Naisena
minun olisi pitänyt ottaa selville ja olla tietoinen tekojemme seurauksista. Nyt saamme
maksaa kalliin hinnan. Mielessäni pyörii monta kysymystä ja vaikka kuinka yritän kapinoida
vastaan en voi tapahtunutta muuttaa.
Uskon että Jumala tahtoi Tuomaksen autolle käyvän näin. Sydämeni pohjasta tahdon pyytää
anteeksi Saarijärven nuorisotalon väeltä ja tietenkin erityisesti Tuomakselta. Anna meille
anteeksi.
Tuomaksen jetta antoi meille kaikille paljon. Paljon se myös otti. Ainakin teippiä. Mutta
nyt ei ole enää kiire. On aika uuden elämän. Ja ehkä Tuomaksen olisi myös aika ostaa uusi
auto.
Kauan sitten, kun pienenä tyttönä upotin jalkani ruosteisen Jetan pohjan läpi, alkoi elämäs-
säni suuri seikkailu. Seikkailusta on nyt tullut suunnaton tuska. Vaikka Jetta jätti meidät
tien päälle uudelleen ja
uudelleen saimme siitä silti ikuisen ystävän. Siitä olemme kaikki
ammentaneet vahvuutta joka on auttanut meitä vastoinkäymisten tiellä.
Vielä kerran kantautuu nenäämme tuon Volkswagen Jetan mystinen katku. Nöyränä ja kiitollisena
vaellamme 13 tien varteen, polvistumme ja pyydämme sielullemme rauhaa.
Anna meille anteeksi ja ota meidät kyytiin!