IRC-Galleria

Joopajoo, käytiin tossa laivalla. Meni taas 200 euroa siihen vihaamaani ylikalliisee vitun kauheen makuseen hermomyrkkyyn. Tänää oli mahollisuus päästä tuhoomaan hermostoni sillä mut sitte lähettiinki baariin. Oli taas niin perkeleen yksinäistä ja melkein heti ku sinne päädyttiin mietin että mitä helvettiä mä oikein täällä teen. Ois voinu lähtä suoraan himaa. Noh mut joo, osottautu et koko maailma ei rukoilekkaa joka ilta mun kuolemaa. Siel laivalla joku 40-50v bubiruusu, vaikka oliki ehkä parhaimman näkönen bubiruusu ikinä mut kuitenki, tuli pokaamaan mua. Kysy et kuin vanha oon ja ku olin vastannu sano et just hyvä. Sit se kysy et oonko varattu ja vastasin että joo. Joku anto siis mulle mahollisuuden ja katto mua ja mietti et ei toi nyt oo se kaikkein rumin luuseri maanpäällä ja mä särjin sen sydämen ja tuhosin sen unelmat. ja vielä mä itken täällä himassani yksinäisyyttäni sen jälkee ku oon itte sen aiheuttanu. Olen tekopyhä, ansaitsen kuolla. Noh ensviikolla taas töihin. Ehkä sais jotain muuta ajateltavaa. Tosin mun duuni nyt sattuu olemaa varastotyötä jonka osais joku ei täysin vajaa apinakin joten se siitä sitte. Toivoisin vaan että mäki jonain päivänä katon siihen peilii ja ajattelen et mä tein sen saavutin ne mun unelmani. musta on tullu faija. Toivottavasti niin ei tapahu viel ainakaa 5vuotee tai ehkä 10 mut jonainpäivänä kuitenki. Odotan sitä hetkeä ku tuun töistä kotiin ja mun poika juoksee mua ovella vastaa ja halaa mua ja huutaa vilpittömästi että isii ilman mitää tekopyhyyttä tai taka ajatusta ja mä nostan katseeni ku halaan sitä ja nään vaimoni, poikani äidin hymyilevän mulle ja mä hymyilen ja oon onnellinen. Painan silmäni kiinni ja mietin et mä tein sen vaikkei kukaan, minä mukaan lukien, siihen unelmaan koskaan oikeesti uskonukkaa. Vaikka mä siinä vaiheessa kuolisin ei evoluution mukaan maailma olis mitää menettäny. mä olin jatkanu sukuani ja se siitä. Ehkä se kuolema tulee vielä mullekki ja sillon multa tukkii mun kyynelkanavat eikä mun tarvii enää itkeä.