IRC-Galleria

Miks maailas on niin vitusti vihaa? Miks ihmiset ei rakasta toisiaan? Miks ihmisten pitää olla kunnioittamatta toisiaan ja halveksia muita? Miks ihmiset vittuilee ja valehtelee ja puhuu paskaa ja pettää lupauksiaan? Ei siinä oo kunnioitusta. Se johtaa oravan pyörään koska kukaan ei kunnioita ketään joka ei kunnioita sitä. Kuka oli siis se eka joka lankes vihaan? Kuka pilas kaiken? Nyt ihmiset on niin paatuneita ettei ne jaksa edes yrittää tai sit ne on vaan niin vitun itsekkäitä ettei niitä kiinnosta muu ku oma hyvinvointi. Ku kohta lähen baarii saan olla siel taas niin vitun rauhassa ettei kukaa tuu edes moi sanomaa. Ketää ei voi vittuukaa kiinnostaa minkälainen mä oon ihmisenä. Kukaa ei haluu tutustua ja sit kaikki vaa valittaa et vittuku on paljon omahyväsiä paskoja. Ei perkele aina yrittäny kaikkeni muitten vuoks miks kukaa ei siis arvosta mua? Eikö just hyvyydellä pitäny saada hyvää ja pahalla pahaa? Eikä muille pitäny tehä niinku halus ittelle tehtävän. Mä oon ainaki yrittäny. Tosin vähän vaihteleval menestyksel mut yrittäny ainaki. Ja kiitoksena on petetty lupaukset puhuttu paskaa ja valehdeltu ja lopuks haistatettu vitut ilman minkäänlaista arvostusta. Laskekaa lippu puoleentankoon, pukeutukaa surupukuun, oikeudenmukaisuus on kuollut ja kaikki toivo sen mukana.

Helvetti. Taas tuntuu ku olisin joku vitun kasvi. Paitti et mua vituttaa ja kasveja ei. Noh kuitenki. Elämä ei etene. Mikää ei muutu. Eipä oikee voiskaa ku ei oo oikee mitään suuntaa. Ei mul oo oikee kauheesti ideoita. Hazu laitto noi keittiötikkaat tohon parvekkeelle laitaa vasten. Nyt siin on kolme askelta ikuisee rauhaa. Voisin ottaa siitä oikeestaa kuvan. Taiteelista paskaa. Yks kaveri duunista ennusti et aurinko nousee maaliskuun puolesvälis. No joo meni siin ehkä vähän kauemmin, mut lyriikkaa lainatakseni, aamun koittaessa ilta jo hämärtää ni ei se oikee päässykkää nousemaa ja se yö tuliki jo. Ei vittu mitä paskaa mäki jauhan. Tuntuu vaa taas niin vitun pahalta ja yksinäiseltä. Ääh, hyvät ajat tulkaa takasin. Ystävät tulkaa nyt vittu takasin! Mihin te menitte? Mitä tapahtu? Jotakin tapahtui, ote lipesi. Eipä tässä kai nyt sit muuta hajoiltavaa oo. Ehkä se pointti kävi jo selväks, tai olishan sen pitäny jo käydä kauan aikaa sitte kaikille niille jotka mut tuntee. No mut kuitenki ikävä kaikkia

Mun isoisä sai äsken sydän kohtauksen. Kun mä kuulin siitä ni mä en itkeny, enkä itke nytkää. Oonko mä shokissa? Ehkä, ehkä en. Tosin on siihen osannu jo varautua. Vanha ihminen jota nykyinen lääketiede on pitäny väkisin hengissä. Se vaan kärsii ku sen ruumis hajoo sen päältä. Nyt sitä ei enää satu eikä tunnu pahalta eikä edes vituta yhtää. En mä itke koska mä en oo surullinen ettei siitä tunnu enää pahalta. Mä en oo sadisti. Sillä on lapsenlapset. Sillä on vaimo ja koti ja eläke ja kaikki mitä vaa vois elämältään haluta. Ainut mitä siltä enää puuttuu on kuolema. Se on jo voittanu koska se saavutti elämässä kaiken mitä voi saavuttaa, tai ainaki kaiken oleellisen. se on vaa ajan kysymys koska se kuolema tulee. Niinku meillä kaikilla. Nyt se on kuollu. Me jäätii tänne. Se ei itke me itketää. Sillä ei enää oo ikinä paha olla meillä kokoajan.

Mitäköhän sitä enää osais sanoa? Mitään mitä ei olis tullu jo jauhettua loputtomiin kyllästymiseen asti. Toisaalta ihan vitun sama ku tätä kuitenkaa kukaa lue. Noh on se hyvä et edes tekstinkäsittelyohjelma jaksaa kuunnella. Jebujee enkä ees oo yksin, tietokone ei jätä. No joo eipä mut vittu ihan sama. Oli taas hieno ilta baarissa. Tuhlasin vitusti rahaa jotta saisin hermomyrkkyä. Ei kuulosta kauheen hyvältä. Kuka vitun idiootti maksais hermomyrkystä? Minä. Noh en mä siitäkää ylpee oo. Joskus on vaa niin paha olla eikä mikää vie sitä pois. Hermosto huutaa vaa kipua ja tuskaa ni pakko ne on jollain tappaa ettei hetkee tuntuis pahalta. Noh vituikshan se taaski meni. Ei se alkoholi sitä endorfiinia tuota se vaan tehostaa tuneita. Mun tunne nyt vaa sattu olee suru jo sinne baarii mennessä ku mietin et ei saatana ku taas menee päi vittua. Alkoholi ei yhtää auttanu asiaa. ei ruma kauniiks alkoholilla muutu. Tuntuu entistä pahemmalta vaa. Ei perse! Noh mä kuitenki yritin jos ei kelpaa ni ei ainakaa jääny musta kiinni. Sen nyt ainaki voin luvata. Kiva kattoa 100 kaunista muijaa, elämää, mutku ei vaa itte kelpaa ni sit ei vaa voi mitää. eihän siitä voi ketää syyttää jos ei kiinnosta. Huono tuuri mulle. No mut elämä jatkuu, en tiiä oonko siitä ilonen mut jatkuu nyt kuitenki. Kattoo ny. Ehkä tää tästä vielä lähee. Sanotaa et paistaa se aurinko risukasaanki. Joopajoo sitä hetkee ootellessa. Eikai tässä ny muutakaa voi. Sit vielä jos joku nyt tätäki oikeesti lukee, oikeestaa kukatahansa muu ku hazu joka nyt kaiken tietääki jo entuudestaa ni jos alat lukee tota toista tekstiä, tota helmikuu 2007 ni lue se sit kokonaa äläkä tuomitse heti alkuu et hirveetä angsti itkua. Ja ku oot lukenu ni pistä jotain kommenttia tyylii hirveetä paskaa tai tapa ittes tai mitä nyt mielee tuleekaa ni saan ainaki tietoo et jaksaako tätä kukaa ees lukea. Kiinnostaako ylipäätää ketää. Kiitos kaikesta ystävät. Ikävä teitä. Ottaisitte joskus yhteyttä