IRC-Galleria

Kauas pois täält, nää tiet mihin miestä ikinä viekään.
Rauhas vois tääl pysyä paikallaan, mut sydän ei rauhouttunu vielkään.
Pienest asti mul levottomat jalat, ikinä hiljasuut tottunu sietään.
Tai sitten ei levottomat ajat päättyny, ku ikin sisält kasvanu mieskään.
Ootan kai muutosta, muuten mun pakko kai muuttua tän maailman mukana.
Hiljalleen tulosta, mut aina ku se ero hukataan en haluu olla kuka vaan.
Edelleen mun tavois kiinni, edes betonii saataisi mun jalkoisiini.
Tavallaan mun kasvu jatkuu ja se päättyy sinne mistä sit ikin alotinkin.

Kurota mihin vaan, vaikka et koskaan ulota.
Mä oon tääl en koskaan pelkää pudota.
Katotaan mihin se jaksaa kantaakaan meit.
Pelkää pudota!