IRC-Galleria

Sano HEP, jos olen kaverilistallasi.
Tämä mittaa ihmisten rehellisyyttä.
Ja ujoutta.
Muistakaa kävijälista.
Sanottuasi HEP, kopioi tämä omaan päiväkirjaan ja katso kuinka moni uskaltaa olla SINULLE rehellinen.

Kaikki naiset, herrat ja transvestiitit.

Teillä on nyt ainutkertainen mahdollisuus saada hyvin ja huolella tehdyt rakennekynnet hintaan 40€ (joka on n. puolet siitä, mitä niistä yleensä veloitetaan)

Kommentilla saa ja PITÄÄ heittää, jos kiinnostuitte.

Jos siis asut Helsingissä tai sinulla on mahdollisuus tulla Helsinkiin, tätä tarjousta et voi ohittaa!

Ilmeisesti mahdollisuus myös Rovaniemellä vielä muutaman päivän.

Minua vituttaa.
Se kuulosti hyvältä tavalta aloittaa tämä avautuminen aiheesta musiikki.

Viimeaikoina, kun bändeiltä on alkanut tulla uutta materiaalia oikein urakalla, olen törmännyt minua pitkään kaivelleeseen aiheeseen - uuteen tuotantoon.

Hyvin suuri osa ihmisistä haluaa jaotella varsinkin enemmän kuin kaksi levyä tehneiden bändien tuotannon kahteen osaan, uuteen ja vanhaan.
Myös lähes poikkeuksetta nämä jaottelijat leimaavat uuden tuotannon paskaksi ja vanhan ainoaksi oikeaksi ja parhaaksi ikinä.
Haluan huomauttaa, että yleistän karkeasti, joten olkaa hyviä ja nielkää se.

Nämä jaottelijat ja vanhan tuotannon ystävät eivät yleensä voi hyväksyä sitä faktaa, että toisin kujn mahdollisesti he itse, bändi haluaa kasvaa, kokeilla jotain musiikillisesti uutta, eikä kangistua kaavoihin.

Otetaan esimerkiksi Green Day, joka on aiheen puolesta ollut taas hyvin esillä.
Mietitään, olisiko bändi pystynyt pitämään itsensä kasassa ja yleisön mielenkiinnon yllä parikymmentä vuotta, jos jokainen levy olisi ollut samanlainen, kuin ensimmäinen "hittilevy" Dookie?
En oikein jaksa uskoa.
Teineistä kasvoi aikuisia, isiä, kansalaisia, jotka haluavat ottaa kantaa muuhunkin kuin päivän ulosteensa koostumukseen.
Ehkä he eivät halua palata takaisin, vaan jatkaa kokeiluja.

Toinen hyvä esimerkki on AFI.
Ero ensimmäisen, Answer that and stay fashionable- levyn ja uusimman, Decemberundergroundin välillä on suorastaan huikea. Ei tahdo erottaa samaksi bändiksi, jos pelkästään musiikin perusteella aletaan miettimään.
Tässä on otettava huomioon, että bändin kokoonpano on muuttunut matkan varrella ja myös näistä pojista kasvoi miehiä. (Tähän väliin en halua sanoa yhtään mitään laulajan ulkomuodosta, koska se ei kuulu tähän mitenkään)

Koko tekstin pääasiana oli todeta, että ihmiset kasvavat, bändit kasvavat.
Kuten muutkin ihmiset, myös bändien jäsenet tylsistyvät aina saman tekemiseen, rutinoitumiseen.
Miksi heidän musiikkinsa pitäisi rutinoitua?

En voi sietää ihmisiä, jotka tulevat bändien yhteisöihin / keskustelufoorumeille / kasvotusten kertomaan vain sen, että "tää uus levy on ihan paska, vanha on ainoaa oikeeta musiikkia!!!!1"
Mielipiteensä kullakin, mutta pitäkööt ihmiset mielipiteensä ominaan, jos ei heillä ole muuta sanottavaa / asiallista perustelua mielipiteelleen.
Myöskin mielipiteen ylitsevuotava esille tuominen ja muiden ihmisten tahallinen ärsyttäminen menee yli minun ymmärrykseni.

***

Tästä päästäänkin sujuvasti seuraavaan aiheeseen, josta kansa tykkää tapella keskenään.
Sinkkubiisit ja sinkkujen julkaisu.

Totuus on, että sinkkuja julkaistaan, halusivat fanit tai eivät.
Totta on myös se, että musiikkibisnes työllistää huomattavasti enemmän ihmisiä, kuin pelkät bändin jäsenet. On tuottajia, miksaajia, muita teknikoita yms ihmisiä, jotka kaikki elättävät itsensä musiikkibisneksen kautta.
Sinkkuja julkaistaan, jotta bändin musiikki ja sanoma saataisiin mahdollisimman suuren yleisön kuultavaksi. Juuri sen takia sinkkubiisejä soitetaan radiossa - ihmiset pitää saada kiinnostumaan bändistä ja sen musiikista.
Näin ollen ihmiset kiinnostuvat, ostavat sinkun, ostavat levyn ja elättävät myös bändin taustalla toimivat, näkymättömät ihmiset - kansalaiset, jotka myös elättävät perheensä ja syövät mielellään päivittäin, aivan kuin kaikki muutkin.

Eiköhän se ole myös aina bändille parempi, mitä useampi ihminen heidän musiikkiaan kuuntelee.
Ovatko ihmiset koskaan ajatelleet, että jos ei heidän lempi bändinsä koskaan julkaisisi sinkkuja tai heidän biisejään ei koskaan soitettaisi radiossa, olisiko bändillä mahdollisuus julkaista enempää tuotantoa faneilleen kuunneltavaksi? Olisiko mahdollista lähteä kiertueelle ja antaa faneille mahdollisuus nähdä idolinsa livenä rahallista korvausta vastaan?
Eipä taitaisi olla.

***

Seuraava aiheeni on myös kaikille musiikkimaailmasta kiinnostuneille tuttu.
Fanien jaottelu.

Miten määrittelet fanin?
Riippuuko se siitä, kuinka paljon bändikrääsää henkilö haalii ympärilleen, vai riippuuko se siitä, miten paljon bändin musiikki vaikuttaa ihmisen jokapäiväiseen elämään?

Tämä on kysymys kaikille teille, jotka olette jaksaneet kahlata tämän merkinnän alusta loppuun.

Vastauksia odotellen,
OneStepCloser

Desperate, but not helpless

Katson Maailmojen Sotaa. Ei hyvä.
Katastrofileffat ahdistaa mua ihan vitusti ja luultavasti en nuku ensi yönä, mutta ei se mitään!
8D

Puuh. Huuh. Huuh. Puuh.

http://www.chroniclebooks.com/index/main,book-info/store,books/products_id,7847/title,Pride-and-Prejudice-and-Zombies/

Epic shit.

Musta tuntuu, että tässä vaiheessa saattaa olla paras idea pysyä ihan hiljaa ja kuunnella kiltisti, mitä herra Armstrongilla on tällä kertaa sanottavana.