IRC-Galleria

... Kaupan kassalta pakit saaneena Simo päätti kokeilla vielä läheiseltä R-Kioskilta oluen ostamista ja sen jälkeen keksiä jotain muuta. Ärrällä vastaus oli aivan sama, ellei jopa tylympi. Nuori naismyyjä totesi Simon haisevan paskalta ja olevan sitäpaitsi kuvottavan näköinenkin ja humalassa.

Simoa alkoi vituttaa, koska hän ei tuntunut mistään saavan helpotusta tuskaiseen krapulaansa. Simo päätti ottaa juoksukaljat! Simo keskitti vuosien varrella viinan raiskaamaan vartalonsa äärimmäistä ponnistusta varten ja syöksyi kuin tuulispää kohti kioskin ovea. Simosta tuntui, kuin hän olisi taas nuori. Adrenaliini toi olemattomiin lihaksiin uskomattomat voimat, pää toimi partaveitsen terävästi, kun Simo väisti karkkihyllyn. Vielä hidastaakseen perässä tulevaa myyjää hän kiskaisi oven suussa hedelmäpeliä pelanneen mummelin oven eteen kumolleen. Siinähän sitten myyjä auttaa fossiilia, Simo olisi turvassa.

Kun elämä on niinkin kurjaa, kuin toisilla laitapuolen kulkijoilla on, ovat pienetkin ilot tärkeitä. Ja kun sellainen vanha juoppo, kuin meidän Simomme on iloinen, se näkyy päälle. Simo oli ratketa riemusta! Olisipa hän keksinyt jo vuosia sitten, että juomat voi hankkia näinkin helposti. Ei tarvitse kerjätä ja valehdella. Ei pullojen keräilyä eikä halveksivia katseita parempiosaisilta, kun tonkii roskiksia.

Juhlan kunniaksi Simo korkkasi sixpäkistään kylmän oluen. Olut sihahti kutsuvasti, kuin se olisi hiljaa kuiskannut "Shhimo". Simo ei ollut varma kutsuiko pullo häntä oikeasti, vai oliko ääni vain hänen kohmeloisen pääkoppansa tulos. Simon mielestä parempi ja miellyttävämpi ajatus oli, että olut piti hänestä. Olut pitää Simosta yhtä paljon, kuin Simo pitää oluesta. Oluen kanssa hänellä on hyvä olla. Vain tuo jylhä karhun kuva pullon kyljessä ymmärtää hänen tuskaansa, vain se häntä voi lohduttaa. Heidän rakkautensa täydellisyydestä liikuttuneena Simo nosti ruskean lasisen pullon huulilleen ja joi. Ja kuinka hyvältä ensimmäinen kulaus maistuikaan. Mikään maailman herkku ei voisi olla parempaa, kuin tämä. Kuka kumma tarvitsee yleensä mitään muuta kuin kaljaa. Kuin nälkiintynyt lapsi rintaa, imi Simo pulloaan. Hän joi koko pullollisen kerralla.

Onnen huumassa ja nousuhumalan kohistessa päässä Simo oli onnellinen. Hän eksyi ajatuksissaan muistelemaan, miten kaikki oli joskus...

Oli kaunis joulukuinen aamu Tampereella. Oli kuin luonto juhlisi ihmisten kera joulukuun alkua. Vettä vihmoi taivaan täydeltä ja lämmintä oli +5 astetta. Ohi ajavien autojen renkaat heittivät loskan ja veden sekaista paskaa jalkakäytävälle siellä kävelevien ihmisten päälle. Joulutunnelma alkoi olla kohdallaan.

Jossain, mihin keskivertotallaaja ei yleensä edes katso, jossain kapean jalkakäytävän seinän puoleisella reunalla räystään alla kyhjötti pieni nyytti. Joku voisi jopa luonnehtia söpöksi ja hellyyttä kaipaavaksi. Tämä nyytti oli Simo Taavaja, 42 vuotias alkoholisti, jolla ei ole ollut liian montaa selvää päivää viiteen vuoteen, etteikö niiden laskemiseen riittäisi kahden käden sormet.

Simolla oli kylmä ja krapula. Jostain pitäisi saada ensin viinaa ja päästä lämpimään. Simo könysi itsensä vaivalloisesti ja kiroillen pystyyn ja heitti peittonaan olleen paksun sanomalehtiröykkiön johonkin autotielle. Samantien, kuin kostoksi joku mulkku kuorma-auto heitti sylin täydeltä lokaa voipuneen miehen päälle. Simo sadatteli ja sylki auton perään.

Simo lähti hoippumaan eteenpäin kohti keskustan iloja ja matkalla kyseli ohikulkijoilta, josko liikenisi kaksi euroa bussirahaa. Simon onnistuikin saada yksi euro rahaa ja löytää kolme tyhjää oluttölkkiä ja kaksi pulloa. Taskunsa pohjalta hän vielä löysi jokusen lantin. Näillähän saa sixpäkin kaljaa! Simo oli riemuissaan ja riensi kauppaan. S-etukortti kourassa hän tuli iloisena ja paskanhajuisena kassalle ostamaan olutta. Kassaneiti kuitenkin nyrpisti nenäänsä ja totesi, että antisankarimme taitaa olla edellisen päivän riennoista vielä liikaa kännissä, jotta tälle voisi myydä mitään muumilimua vahvempaa...

Ryhdyn siis nyt tältä istumalta myymään itseäni. Eli minulta saa tilata päiväkirjamerkintöjä, jos haluaa. Ideana tässä on, että voit joko antaa valmiin aiheen tai ihan mitä paskaa tahansa, vaikka listan sanoja, joiden perusteella sitten väännän henkisen tortun tähän ruudulle.

Kaikki tämä hieno ja ihmeellinen tapahtuu tietenkin aikataulutettuna minun kiireiseen opiskelijaelämääni. Joten voitte yrittää, jos haluatte ,että nolaan itseäni vielä enemmän kuin nyt!

- Huora 500 euroa, Oronen ilmainen

PS. Vaatiiko prostituutio, että ottaa maksun?

Olipa tässä taas viikolla sellainen tilanne, että piti itsensä pakottaa niinkin paskamaiseen tilanteeseen, kuin juomaan viinaa. Eli voisi myöskin mopolla cruisailuksi kutsua.

Kaikki alkoi ihan hyvin. Join olutta kaikessa rauhassa ja kuuntelin koulun pikkujouluihin soittamaan tullutta bändiä ja jotain randomia stand-up koomikkoa ja tässä vaiheessa menikin manki vielä ihan mukavaa tasaista tahtia ja valokin toimi niinkuin laki sanoo. Sitten tapahtuinkin elokuvista tuttu "kohtalokas käänne". Yksi kaveri kysyi, että "Mennäänkö meidän kämpille juomaan viinaa?". Mehän mentiin. Siinä sitten kuunneltiin, kun kaveri soitti sähkökitaralla kaikenmoista kuulohermostoa hivelevää meteliä ja kitattiin kotikutoista salmaria. Tässä vaiheessa pyörästä alkoikin löytyä yllättävän paljon tehoa ja perä lipsui jo vähän talven liukkailla.

Jossakin vaiheessa kello kääntyikin sellaiseen pykälään, että oli aika lähteä kohti Tampereen Onnelaa. Onnelassa oli halpaa ja kivaa. Mörököllipuolella soi hyvä musiikki ja jossakin vaiheessa uskaltauduin lihatiskinkin puolelle nenääni laittamaan. Jossain vaiheessa mopolla mentiinkin niin huolella keula pystyssa, että eihan siinä ollut enää muuta vaihtoehtoa, kuin että jossain vaiheessa sen on pakko lähteä aivan täysin lapasesta. Niinhän siinä sitten lopulta kävikin ja löysin itseni tilasta, jossa järki ei juossut enää yhtään, eikä mopo starttaa, vaikka kuinka polkee.

Tämä tarina teille lapsukaiset ja vähän vanhemmatkin opetukseksi, että mopoillessa kannattaa pitää kypärä päässä, jos vaikka sattuu lähtemään lapasesta. Itsellänihän ei ollut kypärää, ja päähän siitä tuli kipeäksi.

- Mopoileva virtuoosi, viinahuuruinen Bomberi, Oronen

PS. Mopoa voi myös virittää vaivihkaa terästämällä vaikka kokiksen. Sitä on hyvä naukkailla salaa.
PPS. Viina on muuten epäterveellistä. Ja krapulakaan ei ole vaaraton tila (Iltalehti näin kertoi männä viikolla).

Tuli sitten tuossa viikonlopun aikana ihan jonkunverran vain lunta taivaalta. Nyt maailma näyttää oikeasti talviselta, kun kaikkialla on valkeaa lunta, jossa ei vielä ole isossa osasa ihmisen jälkiä ollenkaan.

Lunta tuli varsinkin sunnuntai-iltana aivan helvetisti. Sitä satoi vaakatasossa ja varmaan jossain ylöspäinkin.

Onneksi kohta sataa taas vettä ja lumi sulaa pois.

- Pessimistinen, sanottavansa tänään tiivistänyt Oronen

PS. Tänään tullut koulussa kirjoitettua koko päivä. Alkoi päähän sattumaan kun kirjoitti. Sori.

Vois koittaa kirjoittaa tekstiä ihan satunnaisesti. Poimisin päästä tulevia ajatuksia vaan ja näppäilen ne kirjaimiksi. Tuskin silloin ainakaan mitään mielenkiintoista mieleen tulee.

Vittuku täällä kämpässä on kylmä. Ja väsyttää ja vituttaa, kun ei viime yönä saanu nukuttua... Vois yhden klementtiinin. Söin kyllä yhden just. Väsyttää, nenä tukossa ja vähän kipeä olo... Ei jaksa nukkuakaan... Jes! Samu toi pillimehua. Pitääkin juoda pois, taitaa olla herkkua, mutta ensin klementiini.

En mä tätä, tää ei ole vielä tarpeeksi pehmeä, eikä tätä, eikä tätä, mutta tämä viimeinenhän on mehukkaan tuntuinen! Saiskohan tästä kuoret yhtenä kappaleena irti? Turhauttavaa keskeyttää kokonaan kaikki tekeminen ja alkaa välissä kirjoittamaan aina kun tulee joku ajatus, mutta taiteen puolesta on uhrauduttava. Noh, sain edes aloitusviillon. Ei hyvältä näytä... Lähtihän se yhtenä kappaleena! Perseestä kuoria suu auki, kun nenän kautta ei ilma kulje.

Ja sitten keskeltä halki hedelmä. Ei varmaan taaskaan halkea kahteen samankokoiseen palaseen... Samikin tuli soittelemasta. Kohta se taas kysyy, että mitä kirjoittelen... Klementiini meni aika hyvin halki... Mitähän ne siellä Samun kanssa puhuu? Ja noin keskusta ja muut töhnät pois, ja syömään. Miltähän maistuu? Tuosta noin otetaan ensimmäinen palanen. Juhlallinen hetki! Hyväähän tämä on. Mahtaako ne puhua huomisesta päiväkotikäynnistä. Seksuaalivalistusta nappuloille...

Lisää hedelmää... En mä ihan hidas taida olla, kun ajattelen nopeammin kuin kirjoitan, tai sitten olen vain hidas kirjoittamaan... Ei vitsi kun on hyvää! Oho! Meinasi tulla kaksi palaa kerralla. Sellainenhan ei käy päinsä. Laitanpa alkuun yhden kappaleen lisää ajatuksista, joita oli ennen tämän kirjoituksen aloittamista... Noin

Olispa kiva vetää tähän joku stand-up tyylinen sketsi, mutta ei tule mitään hauskaa mieleen... Wau. Äsken oli pää täysin tyhjä. Tähän lienee hyvä lopettaa, ei kukaan kuitenkaan ole tänne asti jaksanut lukea. Enkä aio minäkään lukea kirjoittamaani tekstiä.

- Ajatteleva, virtaava Oronen, go with the flow

PS. Puhuvatkohan nyt tämänpäiväisestä koulupäivästä
PPS. Ei enää pitänyt kirjoittaa ajatuksia, perkele.

Mitä helvetin järkeä on enää tänä päivänä ylläpitää käsitettä talvi. Koko vuodenajan voisi tunkea suoraan eskimon vittuun, missä se saisi palella ja jäätyä, kuten monet sitä ennen. Näinä viime vuosina tuo "talvi" kun on ollut jotain muiden kolmen vuodenajan väliltä: Joskus on kymmenen astetta lämmintä, melkein aina sataa vettä, sammakoita tai suolahappoa silmiin. Yleensä "talvelle" on ollut myös ominaista, että on pimeää kuin tontun perseessä ja kaikkia vituttaa kahlata joulupukkia odotellessa.

Joulupukkikin melko turhaksi käynyt. Eihän se pääse enää poroilla mihinkään liikkeelle, kun reki on puoli metriä kuravelliin uponneena ja porot paistattavat päivää. Tai paistattaisivat, jos näkisivät eteensä.

Jos se Joulupukki saisi aikaiseksi edes sen verran, että tulisi telkkarista jotain fiksuja ohjelmia, eikä pelkästään paskoja elokuvia ja vielä paskempia sarjoja. Ylekin näyttää parhaaseen katseluaikaan jotain vitun Kotikatua, joka on kuvattu 80-luvun nousukautena. Sitten kaikki 80-luvulla iloisesti porskuttaneet katsovat sitä, kun nykyään ei enää tehdä mitään hyviä ohjelmia. Ne jotka eivät ymmärrä Kotikatua, katsovat Salattuja elämiä.

Salatut elämätkin on aivan helvetillisessä syöksykierteessä. Sinänsä jännä, että se aloitti pohjalta ja aloitti vajoamisen saman tien. Näyttelijät ovat entistä paskempia, juonikuviot ovat tasoa "Ismo on ratkennut pelaamaan 20:n kerran, mistä ulkoavaruuden olennot suuttuvat ja kaappaavat Ismon toruakseen tätä. Olennot eivät kuitenkaan ottaneet huomioon Rakkauden voimaa, jolloin he vahingossa siirtävät alukselleen mukanaan myös köyhän huilunsoittajakerjäläisen Ismon kaupan nurkalta. Huilunsoittajan lumoava soitto pelastaa päivän ja Ismo mättää emäntäänsä turpaan."

Myös sarjan kielenkäyttö on paskaa. Välillä kuulee jotain tosi muodikasta stadin slanigia, joka aiheuttaa erinäisiä stigmoja (http://fi.wikipedia.org/wiki/Stigma) itse kullekin. Mutta mitä sitten oikeastaan olisi hyvä kieli. Kirjoitettuna kielenä se tietysti on sellaista, kuin minä kirjoitan. Selkeää, sujuvaa ja kieliopillisesti täydellistä. Mutta televisiossa onkin vaikeampaa saada hyvää kieltä aikaiseksi, koska sen pitää myös kuulostaa hyvältä ja luontevalta. Ottakaamme siis kaikki mallia Charlie Chaplinin tuotannosta, jossa ei puhuta mitään. Ilman puhetta ei ole myöskään ongelmaa.

- Vittuileva kaksikielinen ja -mielinen kaikein, varsinkin Salattujen elämien (aka. Salkkarit) vihaaja sekä Joulupukkia talven puuttumisesta syyttävä pitkiä rimpsuja esittelyssään käyttävä, teidän oma, Oronen!

PS. Ihmettelinkin jonkin aikaa, mikä tässä on kylkeen pistänyt viime aikoina, mutta stigmahan se siellä. Vai siika?
PPS. Vittu

Syksy sen kuin synkkenee, ja ihmisiä masentaa. Mutta kerrankin on tulossa tähän päiväkirjaan merkintä, jossa ei ole yhtään vitutusta. Minä saan tällä hetkellä intoa mustasta. Viime viikonloppu oli monessakin mielessä pitkien odotusten päättymisen ajankohta ja suurta ilon juhlaa (paitsi sunnuntai, jolloin oli krapula. Ensimmäistä kertaa 14 viikkoon).

Perjantain ja lauantain välinen yö oli melkoisen vähäuninen. Jännitti vähän ja seuraava päivä pyöri mielessä. Pitkän yön jälkeen oli vielä aika tarkistaa, että kaikki tarvittava oli pakattu mukaan. Oli asiaankuuluvat vaatteet, syötävää (joka kyllä lopulta jäi kotiin), juotavaa ja roppa kaupalla tsemppiä. Kello 8.45 lähdimme kahdella autolla Nummelaan suorittamaan mustan vyön koetta. Aluksi tuntui, että mitähän siitä sitten tulee, mutta kun kunnolla vauhtiin pääsi niin tuntui että virtaa riittää vaikka mihin.

Ja koehan meni läpi että kohisi. Nyt on siis nykyään musta vyö pitämässä taekwondopuvun helmoja kurissa, ettei vilautell enempää kuin vastustajan hämäämiseksi on tarpeen.

Samana iltana myös päättyi juomalakko ja pitkän kaavan mukaan pilkkuun asti. Kivaa oli!

- Musta mies, tyytyväinen Oronen

PS. En nyt kuitenkaan alkoholismiin aio vajota

Tänään on ollut aika paska päivä. Se alkoi jo paskasti. Tai oikeastaan muuten ihan hyvin, mutta noin 3 tuntia liian aikaisin. Olis voinu nukkua vielä hetken. Vitutti herätä, mutta pakko mikä pakko. Siitä sitten nopeasti jotain suuhun ja köpöttelemään kohti junaa, joka veisi minut pikakyydillä perseeseen.

Siitä sitten suoriuduin junaan, joka ensin vei minut Pasilaan, ja sieltä sitten toinen juna jatkoi kuin homopuppelin kikkeli kohti ammottavaa, karvaista persettä, Tamperetta. Junassa yritin nukkua, mutta siellä oli jotain helvetin piriä vetänyt konnari, joka hymyili ja kertoili mukamas hauskoja juttuja matkustajille. Se jos mikä vituttaa, kun jo valmiiksi vituttaa ja yrittää nukkua.

Matkan jälkeen olen siis saapunut Tampereelle, ja bussilla kulkenut vielä Hervantaan. Siitä sitten suihkasen itseni nopeasti opiskeluvaatteisiin ja kouluun 20min myöhässä. Alkupäivän aihe oli ihan mielenkiintoinen, mutta olin siitä ihan pihalla kun tulin kerran myöhässä. Vähän niinkuin meikäläisen äiti tulisi katumapäälle ja yrittäisi e-pillereillä päästä minusta eroon. Kyllä sen pitää olla tässä vaiheessa raskautta jo 9mm puolivaippainen katumuspilleri, jonka lähtönopeus on n. 350m/s.

Sitten iltapäivällä vitutus kulminoitui. Se oli oikea maximaalisten otsakyrpien kliimaksi. Jos olisin masokisti, olisivat housuni olleet sukkia myöten täynnä spermaa, ja enkelikuoro laulanut riutuvan ilon rippeideni haudalla hoosiannaa. Oli nimittäin ruotsia. Tuota demonista paskapuhetta, joka on alunperin kehittynyt, kun Ukko Ylijumala kidutti salamoillaan puhevikaisia kehitysvammaisia Suomen naapurimaan kansalaisia. Ja tuota saastaa, saatanallista mongerrusta jouduimme siis yrittää oppia. Sekin vitutti.

Onneksi koulu loppui ajallaan, ja pääsi tekemään taekwondon mustan vyön kokeeseen vaadittavan teoriakokeen loppuun ja lähetettyä koetta varten tarpeelliset romppeet eteenpäin.

- Mustasta kirkkautta arkeen hakeva Vittuuntunut suomenkielinen Oronen

PS. Yleensä ruotsintunnit menevät aika hyvin, mutta ei tänään.
PPS. Johtuu varmaan tuosta huonosta aamusta, että kaikki vituttaa.
PPPS. Ainiin, huomenna on kokeita, enkä ole vielä lukenut. Sekin vituttaa, kun joutuu lukemaan.
PPPPS. Toivottavasti vitutus tarttui edes johonkin tämän tekstin lukijaan.

Tässä ajelin eräänä päivänä tänään aivain rauhallisesti omaa vauhtiani Hämeenlinnan väylällä Kehä 1:ltä pohjoiseen päin. Oli kaunis keli, lämpötila noin 2,5 astetta ja liikenne sujui ilman suurempia tuskia, koska kello oli jo 10. Yhtäkkiä huomasin jotian kammottavaa taustapeilissä. Siitä ei nimittäin näkynyt muuta kuin seksti "Skania"! Tuli taas kerran kiva olo tietäen, että seassamme ajelevat toistakymmentä tonnia painavat möhkäleet ovat ammattitaitoisissa käsissä. Tuolla hetkellä olin ohituskaistalla, koska hitaalla kaistalla oli vielä joku minua hitaampi. Tosin edessäni ajoi joku aivan samaa vauhtia kuin minä kuljin, joten en kovempaa olisi päässytkään. Noh, tästä teiden ritarista vittuuntuneena päätinkin olla ohittamatta hitaiden kaistalla kulkijan ja jäin tämän rinnalle köröttelemään pientä alinopeutta. Siinä se kuorma-auto sitten koitti vuorotellen molempia kaistoja pitkin ohi, kunnes omaksi harmikseni tuli minun aika poistua seuraavasta liittymästä ja jouduin antamaan tietä.

Tälläiset teiden ritrarit ovat juuri niitä, joiden ansiosta kuorma-auto ajaa äkkijarrutustilanteessa henkilöauton päälle. Mutta se tosin taitaa olla henkilöauton vika, mitäs jarruttaa niin äkisti. Nämä kuljettajat tulevat yhteiskunnalle kalliiksi myös korkean verenpaineensa takia, kun he raivoavat rattinsa takana kun joku tällainen mulkku hidastelee edessä.

Onhan se tietysti paljon nopeampi tapa päästä perille, kun roikkuu aivan edellä menevän puskurissa. Siinähän säästää sen 20 metriä, joka muuten saattaisi tuhraantua sellaisiin turhuuksiin, kuin liikenteen joustavuuteen, kiihdytykseen ohitukseen lähdettäessä tai vaikka hätäjarrutukseen. Ehdottomasti tärkeämpää on, että on sen 20m pidemmällä matkallaan.

- Tappituntumaa muualla kuin liikenteessä sietävä Oronen

PS. Jos haluaa ajaa tosi lähellä edessä menevää, kannattaa teipata puskuriin Hesari kiinni, niin sen etummaiseen osumisesta tietää, että kohta on tarpeeksi lähellä.

PPS. Ainiin, tämä toistaiseksi nimettömäksi jäänyt auto kuului Kaukokiito Oy nimiselle firmalle.