kivikovasydän
ennen se oli pehmeä, kuin kissanpentu radiossa
kuulin sen nauravan ja jos oikein tarkkaan kuuntelin, jopa laulavan
sieluni silmin näin kun se rääkyi ”auttakaa, päästäkää minut pois”
katkeran sielun elämä
sen nimi oli Pekka
yesterday oli sen lempi päivä viikosta
huomisestahan ei koskaan voi tietää
siitä olisi kuulunutkin tulla presidentti, niinhän sen äitikin aina sanoi
tai ehkei sittenkään, onhan se vaan Pekka
tunsin kun se lähti kaupungille ja maistoin pelon muiden huudoista
onhan se silti lempeä mies, tuo Pekka
sitä ei voi kukaan kieltää
se lensi niin korkealla pilvissä, että pystyi kutittamaan tuulta ja saamaan sen nauramaan
sille mikään ei ollut mahdotonta
Pekan pään sisällä oli kuitenkin pimeää kuin tontun perseessä
Kala oli sen ainut kaveri, kalakaveri
Pyhtäällä viides toukokuuta
ehkä
ilo oli minun puolellani