"sä avaat silmäsi
ja muistat
ettei mua ole ollut olemassa
enää neljään vuoteen"
Sattui päähän kun menin eilen illalla nukkumaan, ja sattui vielä tänä aamunakin. Pakotin silti itseni nukkumaan jonnekin kahdeksaan. Enkä mennyt kouluun, koska olen paskarunkkari ja laiska. Niin.
Pitäisi mennä suihkuun, mutta kaikki mitä olen tähän mennessä saanut aikaan, on kahvin keittäminen ja kiroileminen tuolle jääkaapin perkeleelle, joka sulatti itsensä jo toistamiseen tällä viikolla. Onneksi pakastin ei kuitenkaan sulanut, koska siellä on ihan hirveästi kanaa, leipää ja kasviksia ja kuolen jos ne sulaa pilalle. Ehkä voisin piilottaa ne muovipussissa lumihankeen, onhan siellä pakkasta. Tosin tyypilliseen eevatuuriin sopii se, että joku spurgu kävisi varastamassa ne ;<
Kauppaankin pitäisi mennä, mutta en voi niin kauan kun repeän itkemään kymmenen minuutin välein. Ensin koska tajusin, ettei tällä säällä voi yksinkertaisesti mennä puhaltamaan saippuakuplia, sitten ilman syytä, sitten pelkäsin kaikkien tajuavan miten paska ja ongelmainen olen ja että jäisin taas ihan yksin, ja viimeisemmäksi iloisen perhetapahtuman takia: mun mini-Mametchista tuli KUCHIPATCHI JA MÄ OON OOTTANU JONKUN IKUISUUDEN, ETTÄ SAISIN SEN!!! Kuusi yritystä se vaati, ja nyt se on siinä. Nyaaa <3
Jos kohta pääsisi sinne kauppaan, vessapaperia alkaa olla kriittisen vähän.