IRC-Galleria

Back in the day... I can still see them! The suffering children!

Voisin ulista pitkät pätkät tähän siitä, notta miksei Despat, Muccut, Dir en greyt ja kaikki muut kivatsut tulleet Suomeen silloin, kun minä olin vielä 16 vuotta ja fanityttöyden huipulla, häh? Aina vanhoja syrjitään, ny ei oo rahaa, ei aikaa, eikä mitään muutakaan tsäänssiä päästä näkemään mitään. Voihan vee. No, vielä ehtii. </ulina> Yhyy ku ei oo ees alkutagia ;<

Noh.

En tiiä.

Paitsi että mulla on jotain ihmeellisiä hippinakkeja, jotka maistuu piparille. Tiedä sitten, kyllä tuossa paketissa väitetään jotta non kalkkunaa, mutta piparkakulle ne mun suuhuni maistuu. Voihan se toki olla, että tää antaumuksellinen röökin ja viinan vetäminen on polttanut jotain krusiaaleja makuhermoja mun suustani. Vaan oisko tuollakaan niin väliä.

Eevan keittiössä -sarja jatkukoon tässä vielä sen verran, et voisin mainita tehneeni aika tykkiä lasagnea tänään. Eikä mitä tahansa perussoosia, koska minähän en mitään paskan makuisia jauhelihoja käytä, hyi. Kana- ja porkkanakuutioita niiden olla pitää <3 Tosin ensin oli vähän sellai alkukutina, että noinkohan tuosta syötävää tulee. Mutta hyväähän se on, vaikka itse sanonkin, hehs. Oon mä vaan aika masiina, kun sille päälle satun.

Lomaakin menny jo kuukausi, mutta niitä surullisen kuuluisia koulujuttuja en oo pahemmin kertaillut. Pitäisi kai saada sekin homma alkuun tässä, ettei tartte (taas) hävetä itteään ihan sikana, kun koulut alkaa. Heh, kolomannen vuoden opiskelija, eikä mitään osaa. Laiskuus on enemmän kun tosiasia. Tosin yhdessä tänään kirjastossa tavailemassani thaikielen oppikirjassa kirjoittaja painotti, että puhuminen ynnä muu yleinen kielen opettelu pitäisi hoitaa erikseen ja kirjoitussysteemi vasta sen jälkeen (tai vice versa), ja että on pahin mahdollinen virhe säätää noita kahta yhtäaikaa. Siis tämä pätee silloin, kun on kyseessä joku vähän monimutkaisempi kirjoitusjärjestelmä. Vähän mäkään mitään mistään tiedän, mutta kehtaan väittää jotta japani putoaa just tohon kategoriaan. Hyvähän se tietysti on itseään yrittää puolustella, varsinkin kun tää kuoma ei kyllä ole tehnyt just paljon mitään koko homman eteen. No, aina ei voi voittaa ja niin edelleen. Jos sitä nyt vielä hetkeksi löytäisi edes vähän sitä motivaatiota. Toivokaamme näin.

Pitäisi piirtääkin. Intoa ja ideoita löytyy aina siihen asti, kunnes saan piirustusohjelman auki ja laudan käteeni - tämän jälkeen, Armas Paskiaista mukaillakseni, luomisvire katoaa kuin paska santaan. On tääkin nyt. Miten musta ikinä voi tulla edes siedettävän hyvä piirtämään, jos en saa ikinä mitään aikaan.

On se rankkaa olla näin laiska. Tähän pitäis saada jo jotain tukea Kelalta.

http://ninjarobots.net/weebl/colonel/murdershewrote.swf