Olen ollut liian kauan yksin, liikaa kanssa muiden
Olen hiili joukossa timanttien Olen unohtanut miltä tuntuu rakkaus, miltä tuntuu onni
Olen sairas lääkkeiden keskellä
Tulisitko minun vierelleni kiinni minuuteeni
Voisimme olla yhdessä yksin
Olen täällä vain yksi näistä, täällä on yksinäistä
Olen ikävä rakkauden keskellä
niin kellään ei oo mitään hajuu
et kuinka vitusti muhun nyt sattuu
ja ei se kyllä ketään kiinnostakaan
kunhan jaksaa vaan tuijottaa omaa napaa
tuntuu et muiden rakkaus on tosi halpaa
multa ne pyytää satakertaista hintaa en mä omast mielest oo pyytänyt paljoo
en super kallist autoo tai loisto taloo mut joo, elämäni mennyt ohitseni
vei mukana onneni, jätti kaipaukseni
surukseni, ei mua kiinnosta mikään
teen mitä teen, ei siinä ole mieltä
en jaksa kieltää enkä ees myöntää
en jaksais mistään välittää
tätä on vaikee selittää mut mitä väliä
ei teistäkään kukaan vittuukaan välitä
ei kukaan voi väittää etten ois yrittänyt
tai etten ois kaikkea peliin pistänyt
mut nyt tajuun että yritin turhaan
siirtää elämäni siihen oikeeseen uraan
ku kukaan ei ees tajuu kuka mä oikeest oon
jos mä huudan apuu, niin ne miettii huutakoot
sitä oppii turvautumaan siihen itsesääliin
miettivät et oon hölmö toiseen potenssiin
niin on se sitten kai se tottakin
miksi helvetissä mä muuta väittäisin
koska kukaan ei kuitenkaan ota uskoakseen
en mäkään enää usko minuuteen turhaa mä olen kenellekään uskollinen
koska musta kuitenkin tehdään syyllinen
paha ihminen, vaikken mitään ois tehny
ei vittu, minne mun elämä on menny
Koskaan ei sattuis jos se ois musta kii
ja musta taas roikkuu pitkäst aikaa mussa kii
se on mustaakii, mustempaa kuin koko elämä
ei eläminen suju jos sit pitää pelätä ja kerätä
kaikki voimat vain siks et jaksaa herätä
yksinäisyys on pahempaa kuin veitsi terävä
elettävä on joka päivä ilman ketään toista
enemmän elämää kuin mussa löytyy haudoista