IRC-Galleria

Hetken jokaisen sinun kanssa jakaa haluan. Kiertää maa aurinkoa, aina kiertää vaan. Kukkia kannan valossa sinulle, rakastetulle. Kaunein lause suustasi helisee. Voisin pyörtyä onnesta, jota aina poden sinun edessässi. Kiertyy maa taas valon väärälle puolen ja siksi uneen vaivun. Olisitko taas maailmassani kun herään, olisithan? Et jätä, kyllähän minä sen tiedän, tunnen, ja siihen uskon. Pakko minun on. Nyt astut eteeni. Minun vuoroni lausua se lause, joka itseni saa onnesta vapisemaan. Sen sanon kultani. Keto leinikeistä on valtoimenaan. Sinulle sieltä kukan pienen poimin, hauraan,herkän, kuolevaisen. Ota sen terälehti käteesi ja paina sydämellesi, niin tunnet minun lämpöni ja minun sykkeeni vasten omaasi. Kieputa minua ympäri, kunnes minut valtaa paha olo ja voit minut maasta nostaa ja kantaa korkeeseen taloon, jossa on risti katolla ja sen jälkeen huoneeseen kahlittuna, kynnyksen yli. Olisimme yhtä. Vaikka valkoalbainen mies sanoo "kunnes kuolema teidät erottaa" Me emme kuole. Elämme ikuisesti toistemme sydämissä. Ovatko nämä vain uneloita, kaukaisia. Eivät. Totta ne ovat. Kyllä sinä sanoja lausut ja uskon, tietenkin uskon rakkaani. Olet valo synkän metsän, Vene vuolaan virran ja ori pitkän matkan. Hulmuat tuulessa, kaiut kalliossa. Niin, sinä olet minun.