Jalompaa onko vaiti ottaa vastaan
pahansuovan onnen turmanuolet
vai aseella selvä tehdä murheistaan,
lopettaa ne kerta kaikkiaan?
Kuolla - nukkua vain, nukkua - ei muuta -
ja uskoen että siihen uneen loppuu
sieluntuskat, päättyy kurja piina
jonka syntymässään peri lihamme,
eikö se olisikin suloinen armo?
Kuolla, nukkua, vain nukkua
ja kenties nähdä unta?
Siinä kynnys johon kompastun.
Millaisia ovat unet tuolla puolen,
kun elämän kerää auki keritään,
se panee miettimään - ja jos miettii,
elämän kurjuutta vain pitkittää.
Kukan muuten sietäis ajan ruoskan,
vääryyttä, sortoa ja loukkausta,
kun lakeja poljetaan ja rakkaus on huora,
ylimielisiä hallitukset
ja kunnon miestä syrjii kiipijät,
jos kerran voisi tilit selvittää,
tikarilla kaikesta lopun tehdä?