IRC-Galleria

Ystävä, jota toinen löi, oli surullinen. Sanaakaan sanomatta hän kirjoitti hiekkaan: "TÄNÄÄN PARAS YSTÄVÄNI LÖI MINUA"
Toinenkin oli kovin pahoillaan. Ystävykset sopivat riidan ja jatkoivat matkaa, kunnes tulivat keitaan luo. Siellä oli lähde, jossa ystäykset päättivät kylpeä. Se, jota toinen oli lyönyt, luiskahti kiveltä ja oli hukkua lähteeseen, mutta ystävä ehti pelastaa hänet.
Kun ystävistä se, joka oli meinannut hukkua, palautui kokemuksestaan, kaiversi hän kiveen: "TÄNÄÄN PARAS YSTÄVÄNI PELASTI HENKENI"
Se ystävistä, joka oli lyönyt toista ja myöhemmin pelastanut tämän, kysyi: "Kun löin sinua, kirjoitit hiekkaan, ja nyt hakkasit sanat kiveen. Miksi?"
Toinen ystävistä vastasi: "Kun joku tekee meille jotain pahaa, se pitäisi kirjoittaa hiekkaan, jotta anteeksiannon tuulet voivat viedä kirjoituksen mukanaan. Mutta kun joku tekee meille jotain hyvää, meidän tulisi kaivertaa se kiveen, jottei kukaan voisi pyyhkiä sitä pois ja unohtaa"..

Minä muistan sinut
Kun aurinko paistaa
Minä muistan sinut
Kun koitan töitä kalastaa
Minä muistan sinut
Kun katson lakanaa valkeaa
Minä muistan sinut
Vaikka koitan unohtaa

Minä muistan sinut
Kun pilvet on hattaraa
Minä muistan sinut
Kun joku maailmaa parantaa
Minä muistan sinut
Kun pimeys lankeaa
Minä muistan sinut
Vaikka se on vaikeaa

Minä muistan sinut
Kun posket kiihkosta helottaa
Minä muistan sinut
Kun kyydissä pelottaa
Minä muistan sinut
Kun lattia narahtaa
Ja minä muistan sinut
Kaikki sinusta muistuttaa

Minä muistan sinut
Kun katson kurkien auraa
Minä muistan sinut
Kun lapset nauraa
Minä muistan sinut
Kun pakkanen paukahtaa
Minä muistan sinut
Ja aina aion muistaa

Minä muistan sinut
Paremmin kuin ketään koskaan

Moi!

Mut haittaak se?

Taas!!!