Hän, joka uskoi minuun, kun enää en itse siihen pystynyt.
Hän, joka hymyllään hälvensi pimeyden kasvoiltani.
Hän, joka vaihtoi taakkani vilpittömään iloonsa ja piti sitä hyvänä kauppana.
Hän, jonka rakkaus ja nauru antoivat minulle siivet ja sinitaivaan.
Hän, jota en voi kylliksi kiittää tässä elämässä enkä seuraavassakaan! 1