hmm. noin 3 kk sitten oli joulu.
ja mitä sen jälkeen on tapahtunut?
ei yhtikäs mitään.
aika turhauttavaa.
musta on vaan tullu ehkä vielä katkerampi ihminen, mitä silloin olin.
ja se on jo saavutus.
hienoa.
jess.
kohta on koeviikko.
kohta on pääsiäinen. (reetta<3)
kohta on vappu.
kohta on eka vuos lukiossa ohi.
kohta on minun ja oonan veto ohi.
kohta on kesä.
kohta oon 17.
hmm. kohta... rupesin miettimään, että onko se edes sana, kun sen tarpeeksi monta kertaa toistin. kai se sitten on. toivon sitä ainakin suuresti.
tajusin tänään, että kaikki on itsestä kiinni.
aika pelottavaa.
toisaalta aika suuri helpotus.
sitten myös tajusin, että näin ollen minulla on täydellinen syy, miksi lopetan vittuuntumisen tänään.
helpommin sanottu kuin tehty, mutta ihan hyviä oivalluksia näin lauantaipäivälle.
"this day will die tonight and there ain't no expectation.
why should I wait for nothing to wait for?"
kuviksen työ raastaa hermojani.
diptyykki eli kaksiosainen teos on sen nimi.
asiaa auttaisi, jos osaisin piirtää.
mutta kun ei niin ei.
matematiikkakin lannisti minut tänään.
huono päivä kerrassaan.
_mulla_ei_oo_elämää_
istun kämpällä perjantai-iltana, vaikka oon kuopiossa.
hmm. tää rappiolakko on ihan tyhmä.
tosin tää kämpällä istuminen ei oo vapaehtoista.
toisinkuin lakko. ehkä. hmph.
en pysy itseni mukana.
kylläpä oisin halunnu jäähä vaan nukkumaan.
tänään kuopioon...
koko viikonlopun sitä odottanu ja nyt en enää haluakkaan.
haluan jäähä kotiin.