noh, istun tässä tuolissa.. jotenkin.. tyhjä tunne on....
ajatukseni valtaa väkisin pääni...duhh... ajattelen liikaa...
nyt tekisi mieli mennä jonnekki, rauhalliseen paikkaan, missei kukaan mua häiritse.
tahdon olla nyt vähän aikaa yksinäni. kalliot on se paikka mis löydän rauhan.
mis saa kattoo taivaseen, mis saa kattoo auringon laskua.... kaunista... eikös ookki ?
sielt näkee kaikkee.... ihmiset tuntuu niin pieniltä, niiku muurahaiset ^^
mun vain pitää koittaa pelkoni voittaa.. vaikeudet ei mua lannistumaan saa !!! lannistumaan saa !
huuuh. olen kuin pieni lapsi. nurkassa.. joka pelkää... suurinta pelkoansa.
pystytkö vannomaan - oon vain se ainut. maailmaas ei muita mahdu.
niin jos teet, sua uskon ehkä huomiseen.
oot erilainen ja siksi ehkä kiehdot enemmän kuin kukaan muu
ja edelleen mä sua nään . aiotko sä kaataa harhaluulot sisältä pään?
jaksanut oot vaik hitaasti oon avannu ovea mun maailmaan
et vaatinut oo sanomaan muuta kuin et mennään edes päivä kerrallaan.
Lähden nyt tästä kallioille katselemaan auringon laskua^