PERKELE KUN EN SAA UNTA,!
Voinko nukahtaa,
kun en ajatuksiltain rauhaa
saa?
Voinko nukahtaa,
kun niin vituttaa?
Kyyneleet ovat kadonneet.
En halua itkeä,
vai enkö osaa enää
sitäkään?
Hiljaiset yön tunnit
matelevat
näiden aatteiden kalvaessa.
Teen kaikkea mahdollista,
kunnes väsymys voipuneen
kaataa vuoteelle.
Suljen silmäni ja mietteet
palaavat.
Päivällä piilossa olleet
möröt kummittelevat pääni
sisällä, käyvät minua
kiusaamaan.
Uniini myös tuo loputon
kuoro minua seuraa.
Painajaisiani en voi paeta.
En voi huutaa.
Ei kukaan sitä kuitenkaan
kuule...
Nousen hitaasti istumaan
kylmän hien virratessa
selkääni pitkin.
Näen peilistä kasvot, jotka
eivät ole omani.
Pelko ja suru ovat ne
saaneet riutumaan.
Viha ja katkeruus ne
muuttumaan.