Tahtoisin jälleen rakastua,
tuntea sen tunteen jännittävän.
Kun mahan pohjassa lentää perhosia,
sydän jättää lyönnin välitä kun toinen kävelee ohi.
Tahtoisin jälleen välittää,
niinkuin silloin kerran.
Kun olisi valmis tekemään mitä tahansa,
että toisella on hyvä olla.
Tahtoisin jälleen olla korvaamaton,
että olisin jollekkin ensimmäisenä elämässä.
Kun joku näyttäisi, ettei pystyisi elämään ilman mua,
ja kertoisi miten tärkeä olen.
Tahtoisin jälleen ikävöidä,
vaikka juuri nähtiin ja suudeltiin,
silti toinen pyörii mielessä.
Mutta kaiken tuon taivaallisen ihanan tunteen jälkeen,
kaikki kaunis katoaa ja sydän haavoitetaan.
Mikään tuosta ei kestä kauaa,
kaikki loppuu aikanaan.
Siksi toivon, etten koskaan tuntisi tuota,
koska siitä luopuminen on aivan liian vaikeaa.
Sydän on haavoja täynnä, palasina.
Rakkaus palautettu takaisin,
ja sen jälkeen olen kaikille taas pelkkää ilmaa.
Kukaan ei sano: 'olet korvaamaton.'
Kukaan ei kuiski korvaani kauniita sanoja.
Kukaan ei saa valloitettua sydäntäni.
Kukaan ei saa luottamustani.
Kaikki on tuhoutunut,
kaikki.
Ja vain sen ihanan hetkellisen tunteen takia.