IRC-Galleria

On elämä julmaa
Niille joita sen pitäisi suojella
Ei kärsimysten teille näille löydy loppua

Tässä seison nyt
Sekoan tunteisiin
Kyyneleet poskipäilläni

Nyt sen tajusin
Ei hän tule takaisin
Vaikka ketä tässä syyttäisin

Sait mut tuntemaan itseni vahvaksi,
yliveroiseksi ja ikuisesti kestäväksi.
Rakkaudellas näytit että mäkin oon arvokas,
enkä turha tai kaikille yhdentekevä.
Sait mut tuntemaat että joku tarvitsisi,
joku kaipaisi ja mua jossain odottaisi.
En tahtonut lähteä sylistäsi minnekkään,
tunsin itseni merkittäväksi sylissäs sun.

Kuiskit korvaani, etten ymmärrä omaa arvoani,
sanoit, että rakastat mua niin paljon.
Päälle lahjoitit suudelmasi kalliin,
joista muut saivat haaveilla vain.

Kun lähdit, sait mut tuntemaan itseni hauraaksi,
musertuvaksi ja niin hirveän mitättömäksi.
Katsoit mua halveksivasti ja nyrpistit nenääsi,
mieteit mitä sä mussa koskaan näitkään.
Sait mut tuntemaan että kukaan ei mua kaipaa,
kaikille olen tyhjää eikä ketään musta välitä.
En ymmärtänyt miksi sä muutuit,
minne katosi se jota mä rakastin?

Löit iskun toisensa perään,
etkä edes esittänyt katuvaa.
Sanoit, ettet koskaan enää palaa,
etkä ymmärrä mitä mussa koskaan näitkään.

“Kiss me it’ll heal,
but it won’t forget”.

en kestä enään niitä kipuja :S

miten voi olla niin loppuun kulunut
kaipuusta.... näköjään voi

olen pimeassa yksin ja verta valuu

lähden pois enkä ikin palaa !

Hey please don't let go
'Cause I'm still holding on