Miten vihaankaan puhetta sanoja, vihaankaan kirjoittamista. Kävelen vain tyhjässä talossani. Ajatukset pelkkiä houreita, toiveet kuin aamuinen seitti. Koko elämän aika tuhkaa ja sumua...
Maailmako painajainen josta ei voi herätä ?
Elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä ?
Varo liittymästä heihin jotka eivät usko enää mihinkään ! Tahto tuhoutua !
Ei ole turhia päiviä, tai jos on on koko elämä niin turhaa, ettei sitä siedä ajatella tänään...
Sielun vihollinen tietää mihin lyödä syvät haavat, jotka eivät parane kuin hitaasti, niin hitaasti
jos ollenkaan. Elämäni on pitkä uneton yö . Olen väsynyt itseeni. Poskilla surunauhoja. Luiden läpi tulee valo loistaa kallon sisältä. Jos sanot jätä kaikki seuraa minua - jättäisin ja seuraisin.
Kynttilän liekki on ihmisen elämän muotoinen.
Ja kirjan nimi joka vapauttaa
ei oo kirjoitettu kirjaimilla.