Katon tyhjyyteen istun täs asunnossa yksin, niin hiljaa et kuulen sydämeni tykytyksii.
Ketää ei oo vastas kun mun laiva saapuu satamaan. Tää vitun raivo laittaa taivaan alkuun salaman. Mulla on kysymyksii muttei ketää joka vastais. Mulla on kysymyksii muttei ketää joka vastais. Rukoilen vaiken usko mihinkään luojaan. Ne seuraa aina peräs vaikka yritän suojaan. Itku valuu posklet mun sisään koskee. Ei vois olla paskempaa kun olla katkera. Mä valvon yöt, mut nukun aina päivisn. Vedän hupun päähän ettei kukaan mua näkisi. Mut vitut siit mä viihdyn synkkyydes.
Kuulen välil äänii, nauruu ja hihityst, itkemistä, kellon tikitystä.
Tänään on sit se päivä jota mä oon venannu, voin vain rukoilla et mun sielun pelastuu. Oon luvannu sulle kostaa koska sä mua satutit, väität et se oli vahinko mut just sitä sä halusit !
Sanoit hirveitä, nyt on sun aikas kärsii, mut ajan kanssa menee järki !
Me ollaan pois kun poliis lukee verisen kirjeen !