Joskus sitä ei välttämättä ajattele mitä tekee, sanoo tai kirjoittaa. Väillä tuntuu, että sitä on hirveän itsekäs, eikä välttämättä kunnioita ihmisiä, kuitenkin aina tulee mieleen, että kaveria ei jätetä. On monta asiaa, jota olis voinut tehdä toisin ja vaikuttaa moneen asiaan. Mut ehkä elämän on ollut tarkoitus mennä näin. Ja toivottavasti sitä tulevaisuudessaoppii tekemistään virheistään ja osaa huomioida muut. Varsinkin rakkaimmat ihmisensä.