IRC-Galleria

-Äiti, kuka metsässä haastaa ja puhuu,
siellä niin kaikaa, siellä niin huutaa ja huhuu?
-Poju, kuuntele hiljaa, kun kuulet,
sehän on metsän sielu, jota nyt soittelee tuulet.

-Äiti, ah, kuuletko sinäkin tuota,
on kuin juoksisi tuhannen lammasta kulkuset kaulassa suota.
-Poju, kuulin ennen, enää en kuulla oo voinut, liiaks on kohtalon kello mun sieluuni soinut.

-Äiti, mitä sä itket, mitä sä metsästä kuulet eikö siellä soitakaan metsän sielua tuulet?
-Poju, soittaa, rauhoitu. Ilosta minä vain itken, kun sinä hulmuvin kutrein juoksit piennarta pitkin.

-Äiti, soittaako mullekin kohtalon kello, sitten kun suureksi vartun, sitten kun nukutaan monta yötä ja minä jo työhönkin tartun.

-Poju, soittaa kyllä, laulavat lapselle kaihojen kyyhkyt, silloin sä ymmärrät ihmisten itkut ja äitisi nyyhkyt.

-Ihana äiti, ethän itke, kun annan kaikki nää kukkaset sulle ja vesiastiaas kannan.