IRC-Galleria

Ei pääse sit viel sunnuntainakaan töihin... PERKELE!

Lääkäri jatkoi sairaslomaa aina tuonne 28. päivään saakka. Mä oon jo aivan kyllästynyt tähän. Perhana... Mul on työnantajan kanssa 5 kk:n määräaikainen työsopimus, ja jos mä siitä oon sairaslomalla ainakin näillä näkymin lähes kuukauden, niin kyllä mä ainakin työnantajana miettisin kovasti työsuhteen jatkoa. Toisaalta tiedä häntä kuinka kauan tässä vielä sairastetaan.

No, toisaalta onneks mä sain täksi päiväksi karaokenjuonto keikan Jukolan Jussiin. Saa ainakin hetkeks ajatukset pois tästä kotona nyhjöttämisestä

Toista viikkoo jo sairaslomalla... ja alkaa jo pikku hiljaa vituttaa.

Se on kyl sitten kumma juttu, kun töitä tehdessä haluais lähes tulkoon aina vapaalle ja sitten kun saa olla vapaalla, ei mee kuin hetki kun siihenkin tylsistyy ja haluu takas töihin. Eihän tässä muuten mitään niin v-mäistä oliskaan, mut kun mulle annettuu tuki tohon käteeni tälle viikolle. Sitä täytyis pitää kerran päivässä neljä tuntii eli sen ajan meikä on sitten 100 %:sesti yksikätinen.

Toivottavasti tämä paranis nyt ennen viikonloppua, jotta pääsis jo sunnuntaiksi sit töihin.

Vaihdoin tällä viikolla päikseen työvuoroja työkaverin kanssa tälle päivälle... Ok! Saihan sitä nukkua tänä aamuna huomattavasti pidempään kuin muuten olisi voinut. Menin nimittäin sulkuvuoroon, klo 10.30 - 18.30. Ainoo vaan et ens yönä onkin taas sitten aamuvuoro. Suorastaan ihanaa herätä varttia vaille kaksi ensi yönä. Eikä mua väsytä tällä hetkellä yhtään... PERHANA!!!

On tääki "ihmisarvosta" elämää... Sunnuntaipäivä ja joutuu ensinnäki herää seitsemältä. Töihin pitää mennä puoli yhdeksäksi, joten sieltä pääsisi puoli viisi pois, mut sitten joutuuki menee heti seuraavana yönä kolmeen töihi. Herätys on siis klo 1.45. Näin ollen jäähän tähän niinkuin vapaa aikaa tälle päivälle vajaat neljä tuntia...

Helkkari kun sais jostain inhimillisemmillä työajoilla olevan työpaikan... Alkaa pikku hiljaa olemaan kohta meikäläinen loppuun kulunut noiden työaikojen kanssa. Ei vaan jaksa.

Väsyttää... Olo on juuri sopiva sunnuntaiolo. Tänään on siis tiedossa meikäläisen kohdalla jo perinteeksi muodostunut sohvalla makoilu maratoni. Se tekee kutaa hermoille ja virkistää mieltä, jotta jaksaa taas painaa töissä sitten.