Olipa kerran mies jolla oli hauskaa aina. Hän oli juhlinut jo monia päiviä putkeen. Aluksi juhlinta oli ollut vain siksi koska hän oli voittanut lotossa ison summan rahaa. Juhlinta alkoi muuttua tavalliseksi elämäksi ja kavereita alkoi lojuta kaikkialla kännissä ja krapulassa. Kun hän oli juhlinut kuukauden putkeen hänelle tapahtua jotain. Yhtäkkiä hänestä tuntui kuin hän olisi kuollut. Hänestä lähti kaikki ilo pois ja hän ei tuntenut mitään hauskaa. Hän yritti kokeilla kaikkea hauskaa, mutta mikään ei vaan tuntunut toimivan.
Hän oli potkinut kaikki juhlijat pois omasta kodistaan aikoja sitten koska hänellä ei ollut yhtään hauskaa ja oli inhottavan näköistä kun muut vain juhlivat ja itse sai kököttää nurkassa. Siitä oli nyt 3 kuukautta.
Yhtenä päivänä hän huomasi paketin ovensa edessä. Paketissa ei ollut nimeä ja se oli hyvin pieni. Sen sisällä oli vain lappu ja jokin pieni sininen esine. Lapussa luki ”Et ole ainoa” Mies luki sen ääneen ja ihmetteli. Hän heitti lapun lattialle ja katsoi esinettä. Esine oli sininen ja rauhallisen näköinen. Siinä oli kaksi lankaa ja ne oli sidottu joidenkin tötteröiden ympärille kiinni, jotka näyttivät vessapaperirullilta. Se näytti turhalta kapistukselta. Yhtäkkiä mies halusi kokeilla tätä esinettä. Mies ei tiennyt miten kokeilla sitä tai mitä tehdä sillä, hän vain nosti kätensä sen päälle. Yhtäkkiä alkoi kuulua laulua ja musiikkia. Kuin musiikki olisi tullut suoraan hänen sydämestä. Hän ei edes koskenut esineeseen vaan piti pelkästään kättä sen päällä. Mies laittoi silmänsä kiinni ja tunsi lentävänsä. Hänen jalkansa irtosi maasta ja hänestä tuntui kevyeltä.
Tuntien päästä musiikki loppui. Hän otti kätensä pois esineen päältä ja ihmetteli. Hänestä ei tuntunut enää kylmältä ja kuolleelta. Hänestä tuntui rauhalliselta. Kuin jokin peto olisi päästänyt hänestä irti. Hän juoksi puhelimelleen ja soitti kaverilleen. ”Haloo.” Väsynyt ääni vastasi puhelimessa. ”Tule nopeasti tänne! Sain postissa jonkin ihmeellisen…” Ennen kuin hän oli saanut lausettaan loppuun hän huomasi että esine oli kadonnut. Hän etsi sitä kaikkialta, kännykkä korvalla. ”Hei. Tiiäkkö sä paljon kello on. Se on puoli kolme aamulla! Mä meen nukkumaan vielä ja tuun sitten käymään aamulla. Oke? Hyvä. Moikka.” Puhelu katkesi mutta mies vain etsi esinettä.
Lopulta kun mies oli liian väsynyt etsimään esinettä, hän luovutti. Yhtäkkiä hän huomasi paperin olohuoneen pöydällään. Siinä luki ”Käytit esinettä ja käytit sitä oikein.” Kun mies oli lukenut lapun se muuttui tuhkaksi. Mies meni istumaan nojatuoliinsa ja hengitti syvään. Lopulta hän nukahti.