Nyt tulee tarinaa....
Olinpa sitten treeneissä ja potkaisin hienon kaaripotkun, mutta kun minulla on painikengät niin nepä eivät pahemmin liu'u. Sitten kävi sellainen temppu että kuului törkeä rusahdus ja kaaduin maahan, sitten siinä makaillessa huomasin, että polveni oli ihan vino, huusin sitten siinä lattialla vähän aikaa ja valmentaja tuli apuun ja sano, että "älä kato". Mutta minä olen jääräpää ja halusin sitten katsoa. Nostin shortsien lahjetta ja siinähän se karmea näky oli, polvilumpio oli ihan polven sivussa, eli ihan vinossa. Sitten huusin siinä vähän aikaa lattialla ja painipuolella oli onneksi lääkäri, joka sitten paukautti polvilumpioni takaisin paikalleen, JOKA VÄHÄN VAIN SATTUI ! Sit mut nostettii istumaa ja huomasin et nään kaiken kontrasteina ja korvat lukossa, oli pieni shokki. Lääkäri sano et ei tarvii tänää lääkärii mennä, jos ei ole pakko, mutta huomenna sinne sitte. Sit mut kannettii faijan autoo ja vietii himaa. Ja nyt istun täs koneen ääres ja vittuilen ku sattuu...
Prkl ! Toivottavast nyt ei sit mitää leikkausta, vaikka todennäköisesti nivelsiteet jotka pitävät polvilumpiota paikallaan voivat olla revennyt. ;s
Elikkä toinen polvi heitti hienon potkun ympäri ja toinen jalka jäi paikalleen, näin lyhyesti.
Mutta pääasia, EN ITKENYT ! : D
Kohta kauan kaivattuja keppejä saa taas käyttää pari kuukautta. ;>