Istun yksin nurkassa,
Ne kävelevät ympäriinsä mun huoneessa.
Minua pelottaa,
Ne mua tyhjillä silmillään tuijottaa.
Vapisen,
Ne ojentavat mulle käden arpisen.
Silmissä sumenee,
Ne mua kai kaltaisekseen luulee.
Sattuu,
Ne käsistäni turhan lujaa tarttuu.
Laitan vastaan,
Ne ovat kuin eivät huomaisi sitä lainkaan.
Hiki valuu,
Ne vie mut metsään karuun.
Henki ei meinaa enää kulkee,
Ne meinaa mut kuin jäniksen metsässä nylkee.
Havahdun,
Niitä samoja harhoja taas näin.
Liikun,
sängylleni menen makaamaan.
Hengähdän,
vasta huomenna Ne tulevat taas uudestaan.
Nukahdan,
maailmaan helpompaan taas yöksi katoan