Rakkaus ei ota käskyjä vastaa, se syntyy ja kuihtuu omia aikojaan.
Elää omaa elämäänsä ja vähintään yhtä usein on elämättä.
Näin kuinka kärsit, näin kuinka olisit tahtonut rakastaa.
Olisit halunnut haluta, yhtä paljon kuin minä nyt haluaisin olla haluamatta.
et vain voinut, kuten en minäkään nyt.
~ ARNO KOTRO
( Tää runo on jollain lailla hieno ja ihana.. vaikkakin sisältö on hieman surullinen.. )