IRC-Galleria

Joo siis tosiaan oli eilen hyvin raivostuttava päivä.
Sovin tuossa maanantaina työhaastattelun keskiviikoksi klo 17. Luulin paikan olevan päiväkoti, kuten ilmoituksessa sanottiin.
Paikka sijaitsi Herttoniemessä, Herttoniemen rannasssa.
Olin siellä sitten 16,22 perillä ja lähdin metsästämään paikkaa, joka sitten 15 minuuttin etsimisen jälkeen löytyi.
Se oli yksityisasunto, jossa työpaikka olisi sijainnut.
Alaovi oli lukossa, soitin sitten tälle henkilölle, jonka kanssa olin haastattelun sopinut, ja se puhelu meni näin:

"No tässä on Jonna ******** hei. Mulla piti olla se työhaastattelu täällä Jätänosoitteensanomattakokonaan 3 C 49:ssä."

"No hei. Sä oot jo ilmeiseesti perillä siellä, mutta kuule kun tässä nyt on käyny sellanen juttu, että tämä meidän hoitorinki on nyt hajonnu, ja tää on hyvin surullinen päivä, että me nyt sitte ei olla palkkaamassa yhtään ketään."

"Ahaa.."

"Mun piti sulle kuule siitä soittaakki, mut mä en löytäny sun numeroa, tää tosiaan on hyvin surullinen päivä."

"Joo no eihän sille mitään sitten voi." (Olin tosiaan antanut tälle henkilölle numeroni jo kaksi kertaa)

"No kiitos hei ku ymmärrät ja anteeks nyt ku jouduit tulemaa iha turhaan tänne, mä oon tosi pahoillani hei."

"Juu no kyllähän sen ymmärtää."

"no mutta kiitos sulle kuitenkin ja hei."

"joo moi"

EIHÄN MULLA SUINKAAN OLIS PAREMPAA KÄYTTÖÄ SILLE AJALLE OLIS OLLU.