Talvisen ajankohdan vuoksi olimme yksi niistä muutamasta porukasta, jotka eläintarhassa vierailivat arkipäivänä, mutta se ei menoa haitannut. Itse odotin eniten tiikereiden ja lumileopardien näkemistä, mutta voi surku! Vain lumileopardin sain ikuistettua kännykkäni kameraan muiden mönkijöiden ja elukoiden lisäksi.
Lämmin pukeutuminen oli valttia tuulisessa saaressa, eikä villahousujen pukeminen todellakaan jälkikäteen kaduttanut! Lähdimme korkeasaaresta kolmen jälkeen, jolloin Kannin isäpuoli Mikko kysyi puhelimitse haluaisimmeko tulla katsomaan maailman suurinta matkustaja ja rahtilaivaa. Toki me innostuimme asiasta ja yksissämielin Leena ohjasi auton nokan kohti satamaa, jossa upea Finstar sijaitsi. Satamaan tultuamme päädyimme suljetulle portille, josta saimme lapun kulkuluvan virallistamiseksi. Mikko oli meitä vastassa ja viittilöi Leenaa ajamaan auton laivan sisälle, ja vielä lastauksen aikana! Hyvinhän se sujui. Tutustumiskäynti laivaan aloitettiin ohjaamosta. Miljoonia nappuloita ja ihmetyksekseni huomasin ruorin puuttuvan. Mikko kertoikin, että laivaa ohjataan nykypäivänä nappuloilla ja erilaisilla pienikokoisilla kahvoilla, joista mm. saadaan perää käännettyä. Tavanomaisena möläyttelijänä totesin kierroksen puolivälissä laivan olevan melkein yhtä suuri, kuin isommatkin laivat.. Ja kysessähän oli maailman suurin lajissaan oleva alus. Kyllä nolotti!
Lähdön koittaessa kiitimme esittelystä ja Leena peruutti auton ulos laivasta. Mikä teko! Siitä matkamme jatkui kohti kotia. Mihinkähän sohvit seuraavaksi päätyy.
Kiitos sohvit!